Friday, April 1, 2022

Siionin hätätila

Te väsytätte Herran puheillanne. Mutta te sanotte: "Miten väsytämme?" Siten, että sanotte: "Jokainen, joka pahaa tekee, on hyvä Herran silmissä, ja niihin hänellä on mielisuosio"; tahi: "Missä on tuomion Jumala?" (Mal. 2:17)

Niin. Herra oli väsynyt. 

Siionin oli vallannut ylenpalttisen armon oppi, jolla ei ollut rajoja.

Uusi armon oppi

Ensinnäkin tuo oppi tunsi armon, joka vanhurskauttaa väärintekijän ja synnin harjoittajan. Synnin orjalle sanottiin, että tämä on hyvä Herran silmissä. Toisin sanoen annettiin ymmärtää, että himojensa ja halujensa orja on vanhurskautettu. Hänet on puettu lahjavanhurskauteen, jossa Jumala näkee hänet hyvänä. Ja nyt tämä synnintekijä oli saatu uskomaan olevansa Jumalan silmissä hyvä.

Toiseksi Jumala oli väsynyt siihen, että synnin harjoittajien yllä sanottiin olevan Jumalan mielisuosio. Heille opetettiin, että Jumalan ylenpalttisen armo lepää näiden ihmisten yllä heidän teoistaan huolimatta. 

Kolmanneksi Jumala oli väsynyt valheelliseen opetukseen tulevasta Jumalan tuomiosta. Siionin papit antoivat koko kansalle nautittavaksi sellaista armon lääkettä, joka oli todellisuudessa myrkkyä. Synnin orjat rauhoitettiin uskomaan, että Jumala ei enää tuomitse kansaansa, koska nämä ovat vanhurskaita, hyviä ja Jumalan mielisuosion omistavia ihmisiä.

Ja tämä kaikki oli pappien keksimää valhetta. Irstasta armoa, joka vahvisti väärintekijöiden käsiä. Se oli myrkkyä ja puudutetta syyttävälle omalletunnolle. Pian koittaisi päivä, jolloin koko kansan syntielämä tuomittaisiin ja jokaisen hukkuvan lampaan veri vaadittaisiin tämän uuden, valheellisen, armon opettajalta.

Suomen Siion 

Meillä sanotaan olevan uskonvanhurskaus. Meillä sanotaan olevan armo. Meillä sanotaan olevan Golgatan veri. Niihin turvataan ja niistä puhutaan, mutta niistä opetetaan niin petollisen väärin.

Kaiken ihanan armon opetuksen jälkeen pastorimme eroavat vaimoistaan ja vaihtavat heidät uuteen. Tämän kaiken mahdollistaa tuo uusi armon oppi. Näin ei koskaan ennen ole ollut.

Kaiken ylenpalttisen armon keskellä suuret nuorisojoukot elävät itselleen ja rakastavat tätä maailmaa. Heidän sydämensä ei pala Jeesukselle. Kuitenkin he silti uskovat Häneen, mutta eivät ole koskaan kieltäneet itseään ja kadottaneet elämäänsä.

Pastorit, evankelistat ja seurakuntalaiset ovat kiinni pornossa. Eikä kukaan muu kuin Pia Rendic uskalla puhua siitä. Tuo mätäpaise Siionissa on sellainen syöpä, joka tuhoaa ehkä enemmän uskovien sieluja kuin mikään muu asia. Selityksiä toki löytyy: " He ovat heikkoja!. Eihän kukaan ole täydellinen. Vai voitko sanoa, että itse olet synnitön. On niin paljon muitakin syntejä, kuten rahan himo." Näillä selityksillä kuitataan pornoriippuvuus, tappava ja kadottaa synti, joka turmelee Siionia kuin syöpä. Ja lopuksi heille tarjotaan armoa, joka riittää tämän kaiken yli. Armoa, joka ei koskaan vapauta heitä synneistään.

Ja meillä on ihmisryhmä, joka sanoo omistavansa Jumalan pelon, mutta vuodesta toiseen he sahaavat maailman ja uskon väliä. He tuntevat totuuden, mutta silti he jatkavat synnissään. He vaihtavat puolisoitaan ja valehtelevat enemmän kuin itsekään tajuavat. Valhe ja huoruus ovat heidän emäsyntejäön. Ja välillä he uudistuvat ja uudistavat matkaliittoaan saadakseen Jumalalta hieman kipulääkettä synnin vammaansa, ei itse syntiin. Ja pian he ovat jälleen taas riettauden lätäkössä polkemassa jalkoihinsa armoa ja häpäiseemässä ihmisten edessä sitä Jeesusta, jota he äsken sanoivat palvelevansa.

Mikä neuvoksi?

Kun Jumalan Henki poistuu, poistuu myös kyky kokea murhetta synnin tähden. Ja kun ei ole synnintuntoa ja murhetta synnin tähden, ei koskaan voi olla aitoa parannusta. Ei koskaan. On vain Juudaksen kyyneleitä. Sielullista Eesaun itkua. Morkkista pornon jälkeen. Tyhjyyttä nuortenillan biletyksen ja diskon jälkeen. Epävarmuutta uudestisyntymättömässä sydämessä, jota sielunhoitaja jälleen yritti paikkailla valheellisen armon laastarilla. 

Mutta ei todellista parannusta  ei parannuksen soveliaita tekoja. Ei uutta elämää. Ei kadonnutta vanhaa elämää. Ei uudestisyntymää. On vain epämääräinen harmaa uskonnollinen valheilluusio, jota valhe-armo pitää pystyssä siihen saakka, kunnes Jeesus tulee ja puhdistaa viskimellään tämän petoksen ja polttaa sen ruumenet sammumattomassa tulessa.

Minua järkyttää Siionin tila. Minulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin "Jeesus, tule takaisin seurakuntaasi, jotta ihmiset voisivat vielä kokea parannukseen johtavan synnintunnon. Ja lähetä Siioniin Elia ja Johannes Kastaja, nuo suuresti vihatut miehet, jotka saarnaavat Jumalan Hengen voitelussa Siionin syntiä ja syöpää vastaan juuri ennen Sinun ilmestymistäsi, ettet sinä jättäisi tyhmiä neitsyitäsi suljetun oven taakse lopullisesti. Paljasta Jeesus meidän syntimme pian, että voisimme tehdä parannuksen ennen kuin aikaa ei enää anneta."

2 comments:

  1. Kiitos Timo voimakkaasta ja puhuttelevasta tekstistä.

    ReplyDelete
  2. Timo, olet ihan oikeassa tässä asiassa.

    Itselläni on omakohtainen kokemus pornosta irti pääsemisen kanssa kamppailemisesta. Olin käyttänyt pornoa säännöllisen epäsäännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan ennen kuin tulin uskoon. Käyttö jatkui uskoon tultuani vielä neljän vuoden ajan. Koin, että olin asian kanssa ihan yksin. Halusin päästä siitä irti, mutta minulla ei ollut ketään, jonka kanssa puhua asiasta. Seurakunnissa ei pidetty asiasta koskaan saarnoja ja kaikki asiayhteydet, joissa asiasta mainittiin, puhuttiin siitä vain miesten ongelmana. Naisena koin kiusalliseksi ja lähtökohtaisesti melkein mahdottomaksi mennä puhumaan asiasta miespastorille. Seurakunnissa, joissa kävin, ei ollut ketään kokeneempaa uskovaa naista (sielunhoitajaa tms.) jonka olisin tiennyt olevan sellainen, jonka kanssa olisin voinut puhua asiasta. En ollut ollenkaan varma, että rukouspalvelijoillakaan olisi valmiuksia kohdata asiaa. Viimein rohkaistuin kertomaan asiasta eräälle sisarelle ja pyysin, että hän olisi voinut toimia "accountability partnerinani", eli että olisin aina sitoutunut tunnustamaan hänelle, mikäli lankean ja olisimme voineet rukoilla yhdessä vapautumistani siitä. Tuo sisar sanoi, että hänellä ei ole nyt valitettavasti voimavaroja toimia ko. hommassa. Se oli minulle suuri pettymys, vaikka ymmärsin sisaren tilanteen.

    Minusta ei ole ollenkaan yllättävää, että uskovat kamppailevat tämän asian kanssa, koska eihän meillä ole seurakunnissa edes tapana tunnustaa syntejä, ei ole rippiä ym. En ole koskaan käynyt yhdenkään uskovan kanssa keskustelua, jonka tarkoituksena olisi nimenomaan syntien tunnustaminen. Vaikka Raamatun mukaan sen pitäisi olla normaali ja säännöllinen osa uskovan elämää?? Meiltä puuttuu hirveästi seurakunnista aitoa kohtaamista. Itse olen lopen kyllästynyt kokouksiin, joissa on hienot valmistellut ohjelmat ja puheet - en minä tarvitse sitä, että minuun kaadetaan tietoa, vaan sitä että saan tunnustaa syntini jollekulle (joka ei niistä järkyty vaan on valmis kuulemaan), joka kuuntelee ja rukoilee niiden puolesta!!!

    ReplyDelete

Kiitos kommentista ja palautteesta! Arvostan sitä suuresti.