Alkuperäinen synti

Mikä yhteys on Luciferilla, Aadamilla, Eevalla ja Kainilla? He lankesivat kaikki samaan syntiin. Merkkillepantavaa on, että tuo sama synti edelleen saa aikaan ehkä eniten harmia ja tuhoa Jumalan seurakunnassa. Sitä syntiä on välillä hyvin vaikea huomata omasta itsestä. Siksi me teemme viisaasti, jos aika ajoin pysähdymme tarkkaamaan motiivejamme ja vaikuttimiamme.

Lucifer

Hän katsoi eräänä päivänä Jumalaan. Silloin hänen sydämestään nousi tarve saada olla asemaltaan Jumalan kaltainen. Hän tahtoi korottaa itsensä parempaan hengelliseen valta-asemaan. Se oli ensimmäinen synti. Ja näin synti syntyi.

Aadam ja Eeva

Langettuaan syntiin, Lucifer päätti laajentaa alaansa. Hän kylvi ensimmäisen avioparin sydämeen saman vallan halun siemenen, joka hänellä itsellään oli. Käärme sanoi:

sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan (1.Moos. 3:5)

Eevalla syntyi tarve tulla sellaiseksi kuin Jumala. Tulla tietämään asiat Jumalan tavalla. Sen hetkinen asema ei riittänyt vaan syntyi tarve saada se tieto, mikä Jumalalla oli. Tuli tarve saada parempi hengellinen asema ja olla hengellisen tiedon suhteen samalla tasolla Jumalan kanssa. Ja niin vallanhimo tuli liian raskaaksi ja toi synnin ihmissuvun keskelle.

Kain

Historian synti numero kolme, joka mainitaan Raamatussa. Aabelin hengellinen elämä ja näkökyky olivat syvempää kuin hänen veljellään Kainilla. Jumala katsoi Aabelin uhrilahjan puoleen mutta ei Kainin. Menemättä tarkemmin heidän uhrilahjojensa merkityksiin, Kainilla syntyi lopulta kateus Aabelia kohtaan. Kain olisi halunnut olla Aabelin asemassa Jumalan edessä. Kain ei voinut sietää sitä, että velipojan hengellinen asema oli Jumalan edessä otollisempi kuin hänellä. Ja niin Kain tappoi Aabelin.

Opetuslapset

Eivätkö he nahistelleet kerran siitä, kuka heistä oli suurin? Eikö sama synti ollut tilaisuuden tullen valmiina saamaan aikaan kuoleman myös heidän padassaan? Mikä sen ylevämpää kuin olla Jumalan Pojan suurin opetuslapsi. Olla hengellisin. Olla väkevin. Olla palavin. Olla ihailtavin. Olla suurin Jumalan silmissä. Eikö olekin viehättäviä ajatuksia? Niin. Emme ole lihaltamme yhtään Aatamia jalompia.

Diotrefes

Hän halusi olla seurakunnassa ensimmäinen. (3. Joh. 1:9) Olipa vallanhimo paisunut niin suureksi, ettei mies ottanut enää vastaan apostoli Johannesta. Ehkä mies pelkäsi, että Johannes astuisi hänen varpailleen siinä hengellisessä valtahierarkiassa, jonka Diotrefes oli kyynerpäillään saanut.

Ei turhaan Paavali varoita seurakuntia vastuunkantajien valinnasta:

Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. (1.Tim.3:6)

Tulla perkeleen tuomion alaiseksi. Perkele paisui kerran. Hän ei kestänyt hengellistä valtaa vaan halusi enemmän. Halusi olla kauniimpi, viisaampi ja väkevämpi. Vastakääntynyt on innokas ja palava. Hän tietää yleensä omasta mielestään enemmän kuin muut. On suuri virhe nostaa hänet liian suurelle jalustalle liian nopeasti. Hän paisuu ja voi joutua saman tuomion alaiseksi kuin perkele. Rakastakaamme nuoria uskovia niin.paljon, ettemme sammuta heidän intoaan, mutta älkäämme nostako heitä johtotehtäviin. Perkele ei kestänyt liian suurta valta-asemaa. Meistä kukaan ei ole kyllin vahva tässä asemassa.

Antikristus

Hän korottaa kerran itsensä yli kaiken palvottavan ja julistaa olevansa Jumala. (2. Tess. 2.) Eipä ole saatana lopunaikanakaan muuttunut miksikään. Edelleen on tarve saada olla kuin Jumala. Edelleen sama vallanhimo. Se ei ole vuosituhansien aikana väistynyt.

Me

Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Lucifer lankesi taivaassa. Aadam paratiisissa. Juudas Jeesuksen seurassa. Millä perusteella meidän lihamme olisi parempaa? 

Älkäämme siis ihmetelkö, miksi Jumala murtaa palvelijoitaan. Hän näyttää sillä tavalla, että ihminen ei omalla voimallaan voi mitään. Hän sallii palvelijansa kohdata mahdottomuuksia ja ahdistusta, jotta nämä mieskohtaisesti näkisivät, että kaikki hyvä tulee Jumalalta. On eri asia tietää se kuin tuntea se. Mitä suurempi tehtävä, sitä suurempi koulu. Jumala on aina koetellut palvelijansa ahjoissa ja vienyt heidät suurten koetusten ja kyynellaaksojen kautta lähteitten maahan. Ei ole muuta tietä kuin nisunjyän tie. Vain kuoleman tie johtaa ylösnousemuksen tielle.

Todellinen nöyryys ei pukeudu hurskauden kaapuun vaan tyytyy osaansa. Hän luottaa Jumalaan, että Jumala ajallaan korottaa ja nostaa siihen asemaan, johon Hän on tarkoittanut. Jumalan suunnitelma menee nöyrän ihmisisen elämässä läpi, vaikka vastassa olisi katolinen kirkko tai kommunistisen Kiinan valtakoneisto. Todellinen nöyryys luottaa Jumalaan. Sen ei tarvitse haaveilla eikä pelata ihmissuhdepeliä seurakunnassa saadakseen näkyvämmän roolin tai tehtävän. Nöyrtykäämme siis Jumalan väkevän käden alle, että Hän ajallaan korottaisi meidät siihen tehtävään ja asemaan, johon Hän on meidät tarkoittanut.

Hengellinen ilmastonmuutos

Seurakunnissamme ollaan huolissaan maailmassa tapahtuvasta ilmastonmuutoksesta. Minua huolestuttaa kuitenkin syvästi vuosikymmenien aikana tapahtunut ilmastonmuutos seurakunnissamme. Maailman ilmastonmuutos on jo Raamatussa edeltä nähty. Lopunaikana ihmiset läkähtyvät kuumuuteen. Se on Raamatussa edeltä mainittu. Seuraavassa aivan muutamia pintapuolisia ajatuksia seurakunnan ilmastonmuutoksesta.

Minua mietityttää se, että meidän kokouksissa niin valtavan vähän tapahtuu Jumalan yliluonnollista ilmestymistä. Jos me olemme rehellisiä, ja peilaamme kokouksiamme vain Raamatun ilmoitukseen, meiltä puuttuu hyvin paljon Jumalan voiman ja armolahjojen ilmentymistä kokouksissamme. 

Olkoon niin, että on olemassa paljon epätervettä ja sielullista jäljitelmää tällä alueella, mutta emme voi sen vuoksi ummistaa silmiämme siltä totuudelta, että Uuden Testamentin seurakunta eli jatkuvassa Jumalan Hengen yliluonnollisessa vaikutuksessa, jossa Jeesuksen lupauksen mukaisesti ihmeet ja merkit seurasivat niitä, jotka uskovat. Herra vahvisti alati Sanansa sitä seuraavien ihmeiden ja merkkien kautta. Ihmiset tulivat synnintuntoon, he uudestisyntyivät, täyttyivät Pyhällä Hengellä ja Jeesus paransi lupauksensa mukaan sairaita.

On kylläkin epätervettä seurata vain ihmeitä ja merkkejä. Jeesusta meidän tulee seurata. Mutta kysynkin: onko Raamatun valossa normaalia, että ihmeet ja merkit vain harvakseltaan, jos ollenkaan, seuraavat niitä, jotka uskovat? Onko normaalia, jos Herra ei vahvista meidän julistamaamme sanomaa ihmeiden ja merkkien kautta? Onko meillä silloin Herran sanaa, jos Herra ei vahvista sitä ihmeiden ja merkkien kautta? Pelastus on kyllä tärkein ihme. Tunnusteot eivät ole pyhyyttä tärkeämpi asia. Mutta ei kai vain ihmeistä ja merkeistä puhumisesta ole tullut seurakunkisaamme tabu eksytykseen joutumisen pelon vuoksi?

Meillä on kylläkin tarkat ohjeet kokouksiemme kulkuun. Me tiedämme, mitä seuraavaksi tapahtuu. Seurakunnan kokous on paikoin kuin valmiiksi ohjelmoitu esitys, jossa mitään yllättävää ei pääse tapahtumaan. Se on niin valmiiksi suunniteltu. Tiedämme etukäteen jo kaiken, mitä tapahtuu. Toisin oli Apostolien teoissa, jossa milloin maa vavahteli, kuollut herätettiin kesken kokouksen tai yhtäkkiä kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja syntyi herätys. Oltiin riippuvaisia Jumalasta ja odotettiin, sydän kaipuuta täynnä, Häntä. Ja Hän vastasi.

Tänään kirkkokansa tulee tapansa mukaan paikalle, kuuntelee saarnan, laulaa laulun ja lähtee loppukahvien jälkeen. Ja usein täysin muuttumattomina. Jumalan voima ei taaskaan ilmentynyt. Eikä kukaan näytä olevan siitä edes huolissaan. Eihän mitään laajaa ja syvällistä Jumalan antamaa läpimurtoa ole tapahtunut vuosikymmeniin. Päällimäisenä uskovat muistavat viimeisimmät eksytykset ja pelko seuraavasta eksytyksestä valtaa kristikansan. Eikö enää uskalleta toivoa ja ojentautua aidon ja raittiin puoleen, ettei vain saataisi väärää? Kokouksissa valitettavasti monille riittää, että kaikilla oli mukavaa ja nähdään ystäviä. Pelkään, että siitä on tullut lähes normi, että Jumalan voima ei lyö läpi seurakunnissamme niin kuin Raamattu sen meille esittää. Emmekö enää tunne Jumalan voimaa, vaikka tunnemme Kirjoitukset? Olemme tyytyväisiä nykytilaan, koska olemme unohtaneet Jumalan yliluonnollisen maailman tai emme edes enää tiedä siitä todellisuudessa mitään. Puhumme yliluonnollisesta Jumalasta, mutta käytäntö osoittaa, että Jumalan voima ei ilmesty keskellämme niin kuin ennen.

Tiedän, että joku saattaa ajattella tässä välissä, että nyt se Timo on ottanut askeleen kohti eksyttävää ihmeiden ja merkkin etsintää, jota Amerikka on pullollaan. Ajatelkoon vain, mutta siitä ei ole kysymys. Lukekaamme Apostolien teot ja olkaamme rehellisiä itsellemme. On ihme, jos voimme sydän tyytyväisyyttä täynnä lukea Apostolien tekoja tänä päivänä samaan aikaan, kun seurakuntien sisäinen Elämän välityskyky on pahasti tukossa.

Lihotamme kylläkin oikeaoppisuudentuntoamme youtubessa kuunnellen eksytys-varotuksia. Sillä on oma paikkansa, mutta se ei ravitse. Se ei tuo Jumalan elämää keskuuteemme. Meillä on synnyttävä pyhä tyytymättömyys nykytilaan ja jano Jumalan puoleen. On kaivattava päästä uimavesiin. Nilkkavesi ei saa riittää. Ja voi meitä, jos se riittää. Pelkään, että osa meistä ei ole kastanut edes varpaitaan.

No milloin Jumalan voima sitten ilmestyy keskellämme? En osaa vastata tähän. Mutta voi meitä, jos olemme tyytyväisiä tämän hetkiseen tilanteeseen. Voi meitä, jos emme osaa edes unelmoida paremmasta. Jumalan virta on vettä täynnä. Pelkään pahoin, että olemme turtuneita, paatuneita, tyytyväisiä hyvinvointiin ja pinnalliseen kristillisyyteen, josta suurelta osin puuttuu Kristuksen evankeliumin lupaama syvyys sekä kyky olla yliluonnolisen voiman kanavana pimeän maailmanajan keskellä. 

Loppujen lopuksi on kyse vain janosta. Kyltymättömästä janosta Elävän Jumalan puoleen. Sellaisesta janosta, että "minä kuolen kuivuuteeni, ellet siunaa minua." Sellaiset sielut Jumala tulee viemään juottopaikoille ja ravitsemaan lupauksensa mukaan. Jumala antakoon meille janon, ei ihmeiden puoleen vaan Elävän Jumalan puoleen. Uskonnollista toimintaa saadaan aikaan ihmiskäden voimalla, mutta todellinen Jumalan seurakunta kasvaa vain Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.

Miksi taivas pidättää sateensa?

Anna sade, Jumala. Sydän kaipaa, odottaa. Anna kaste Golgatan. Virvoittamaan kuiva maa.. Miksi taivas pidättää? Poutapilvet nyt vain nään. Kunpa sadepisat vuotais maahan, kostuttais.

Tätä laulua laulamme seurakunnissamme. Hilja Aaltosen runoon on helppo jokaisen kristityn yhtyä. Siinä runoilija kyselee kauniisti, miksi Jumala pidättää sateen kansaltaan.

Syy kuivuuteen

Jumalan kansalla oli aikanaan samalainen tila. Se oli joitain vuosia asunut Israelin maassa Baabelin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Raamattu kertoo Jumalan kansasta seuraavaa:

Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte, mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon.. Te odotatte paljoa, mutta se menee vähiin. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan sen pois. Minkätähden? sanoo Herra Sebaot. Minun huoneeni tähden, kun se on rauniona ja te juoksette kukin oman huoneenne hyväksi. Sentähden teiltä taivas pidättää kasteen ja maa pidättää satonsa. (Haggai 1:6, 9, 10)

Jumala kertoo kansalleen totuuden. Syy kuivuuteen ja sateiden puutteeseen ei ollut Baabel eikä pakkosiirtolaisuudesta johtuneet traumat. Jumala ei puhunut sanaakaan Baabelin hengellisesti sokeista päättäjistä eikä vääränlaisista poliitikoista. Syynä ei myöskään ollut ympäröivien pakanakansojen jumalattomuus ja hirvittävät epäjumalanpalvelusmenot. Eikö ole erikoista, että Jumala ei vyöryttänyt mitään syytä Baabelin niskoille, vaikka Baabelin rautainen ies oli vuosikymmeniä painanut Israelia alas? Jumala ei syyttänyt ketään ulkopuolista jumalatonta tahoa siitä, että Jumalan kansalla ja Israelin maalla oli kuiva ja hedelmätön aika

Jumala sanoo kuivuuden syyksi yhden ainoan asian: Hänen temppelinsä on rauniona ja kansa elää siitä piittaamattomana. Lue Haggain kirjan 14 ensimmäistä jaetta niin huomaat, miten tämä asia tuli korjata. Sitten korjautuisi myös kaikki muu ahdinko, joka kalvoi maata.

Kansan henki herätetään

Tuohon aikaan Jumala herätti uskovia ihmisiä näkemään tämän ongelman:

Ja Herra herätti Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen ja ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, hengen ja kansan koko jäännöksen hengen, ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin, heidän Jumalansa, temppeliä (Haggai 1:14)

Herra herätti Serubbaabelin hengen ja Joosuan hengen. Nuo miehet tulivat sisäisessä maailmassaan herätyksen tilaan. He eivät nyt syyttäneet kuivuudesta jumalattoman maailman syntielämää vaan näkivät nyt todellisen syyn maan rappiotilaan: Herran huone, Herran temppeli, on rauniona. Siinä on syy kaikkeen. Mitään hyvää ei tapahdu maassa ennen kuin temppeli on kunnostettu. Ja Raamattu kertoo, että pian koko Jumalan kansasta löytyi jäännös, jonka silmät avattiin näkemään todellinen syy kuivuuteen ja ahdinkoon. Heidän henki herätettiin unesta. Heidän hengellinen näkökykynsä kirkastui. Kaikki oli nyt selvää. Temppeli on korjattava ennen muuta.

He kuulivat oikein Herran sanan

Kaikki herääminen lähti liikkeelle siitä, että kansa kuuli oikein Herran sanat.

Niin Serubbaabel, Sealtielin poika, ja ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, ja kansan koko jäännös kuuli Herran, Jumalansa ääntä ja profeetta Haggain sanoja, jota varten Herra, heidän Jumalansa, oli hänet lähettänytkin, ja kansa pelkäsi Herraa. (Haggai 1:13)

Pitkän kuivan jakson jälkeen Jumala vaikutti kansansa keskuudessa sen, että löytyi joukko ihmisiä, jotka kuulivat oikein Herran sanat. He ymmärsivät vastuunsa. He eivät enää syytelleet toisiaan eivätkä Baabelia. Tapahtui syvä sisäinen herääminen, jonka seurauksena koko kansan keskuuteen tuli Jumalan pelko. Herran sana tuli sellaisella voimalla, että se painoi miehet ja naiset polvilleen. Ei enää pelkästään kansan rappiotilan vuoksi eikä kuivuudenkaan vuoksi vaan oman sydämensä heräämisen vuoksi. Herran pelko valtasi heidät. Se pelko oli Baabelin vuosien aikana hiljaa kadonnut, mutta nyt se heräsi uudelleen. He ymmärsivät, että heillä on henkilökohtainen vastuu Jumalan edessä. Asia ei ollut enää vain koko kansan yhteinen ongelma vaan siitä tuli jokaisen Jumalan kansan jäsenen oma henkilökohtainen ongelma.

Suomen Siionin kuivuus

Tänään koen Jumalan puhuvan minulle Haggain päivistä Suomen kansan kohdalla. Me olemme pitkään eläneet kuivaa hengellistä ajanjaksoa, jolloin herätystä ei ole näkynyt. Samaan aikaan näemme Suomen kansan johtajissa ennennäkemätöntä jumalattomuutta. Elämme omassa ”Baabelissamme”, jossa jumalattomuus ja synti saa vapaasti rehottaa. Haukomme henkeämme ja ahdistuneena teemme some-päivityksiä, jossa päivittelemme maan rappiotilaa. Vyörytämme monien asioiden syyt hallituksen ja pääministerin harteille. He ovat mielestämme suuri Baabel ja Sodoma, jota on vastustettava. Luulemme, että syy on väärissä poliitikoissa ja heidän jumalattomuudessaan.

Syy ei kuitenkaan ole heissä. He ovat seurausta eräästä suuremmasta ongelmasta. Suomen mädännäisyys ei ole tauti vaan taudin oire. He ovat oire eräästä paljon vakavammasta ongelmasta. Niin kuin Haggain päivinäkään syy kuivuuteen ja rappiotilaan ei ollut Baabelissa, niin se ei ole tänäänkään. Syy on siinä, että Jumalan huone, temppeli, me, olemme raunioituneet. Meissä, Uuden liiton temppeleissä, on paljon sellaista, mitä ei meihin kuulu. Me olemme olleet jo vuosia raunioina, ja siksi kansan tila on se, mikä se on.

Me olemme menettäneet suolamme, jonka seurauksena maa haisee mädältä. Sanot ehkä, että ”Enhän minä vaan tuo harhaoppinen kirkkokunta tuossa vieressä on syyllinen.” Nyt ei ole kyse harhaoppisesta kirkkokunnasta siinä vieressä vaan sinusta ja minusta. Olemme henkilökohtaisesti yksilöinä Jumalan temppeleitä.

Jumala ei Haggain päivinä tarvinnut muuta kuin yhden ainoan miehen, Serubbabelin, heräämisen. Se riitti, että yksi ihminen heräsi ensin. Pian heräsi toinen, Joosua. Ja hetken kuluttua iso osa kansaa oli herännyt. He eivät heränneet päivittelemään Baabelin irstautta vaan Jumalan temppelin tilaa. Nähtiin se, että temppeli on rauniona, siksi kuivuus kalvoi maata.

Sinä ja minä emme ehkä elä synnissä, mutta elämämme ja ajankäyttömme kuluu joutavassa. Ensirakkautemme ei pala Kristusta kohtaan niin kuin tulisi. Efeson seurakunnan lailla olemme kyllä valveutuneet oikeaoppisina ja ahkerina seurakunta-aktiiveina, mutta touhumme ja toimintamme eivät enää nouse syvästä Kristus-elämästä ja rakkaudesta Häneen. Meistä on tullut seurakunnan monitoimikoneita, jotka juoksemme kukin oman huoneenne hyväksi (Haggai 1:9), niin kuin Haggain päivinä tehtiin. Olemme menettäneet aidon Kristus-elämän tuoreuden rukouskammioissamme. Emme oikeasti enää tunne häntä niin kuin Hän tahtoisi. Tunnemme kyllä seurakuntamme toiminnat ja elämme niissä, mutta Kristuksesta on tullut meille vieras. Elämme uskonelämäämme, vailla syvää rakkautta Kristukseen. Ja ilman sitä kaikki hyväkin toimintamme on kulkusen kilinää ja vasken helinää.

Parannus

Kaikki muutos alkaa siitä, että kuulemme Herran sanat itsellemme ja näemme oman tilamme. Meidän on ymmärrettävä henkilökohtainen vastuumme Jumalan edessä. Yksi ainut mies tai nainen riittää Jumalalle. Yksi kynttilä sytyttää tuhat kynttilää.

Pelkään, että me olemme tänään vain murheissamme Suomen kansan rappiotilasta, mutta emme näe syytä siihen. Ja jos emme näe syytä siihen, emme voi koskaan tehdä aitoa parannusta. On katkeraa omalle farisealaiselle ja oikeaoppiselle lihalle tunnustaa: "Minä olen menettänyt ensirakkauteni Kristusta kohtaan. Olen kuluttanut aikani joutavaan some-elämään ja viihteeseen. Olen käyttänyt aikani väärin."

Oi miten helppoa on peittää oikean opin ja oikeassa olemisen kaavun alle Kristus-elämän syvyyden puuttuminen. Ja miten mahdotonta onkaan herätä, ellei Jumala herätä. ”Herra herätti Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen..” Niin. Herra herätti! Miten Hän saisi minut hereille tänään? Ja miten Hän saisi sinut hereille? Miten Hän saisi murrettua veltostuneen ja vääränlaisessa omahyväisyydessä marinoidun henkemme?

Tarvitsemme Jesajan kirja 6. luvun ilmestystä itsestämme. Jesaja oli 5. luvussa juuri surkutellut jumalattoman maailman syntielämää. Hän oli käyttänyt voi-huutoja tänne ja tuonne. Hän voivotteli kaikkea. Ympärillä oli valtava määrä syntiä ja saastaa.

Mutta nyt 6. luvussa Jesaja, päästyään Kristuksen valkeuteen, huutaa: "Voi MINUA!" Tarvitsemme juuri tällaista murtumista ja heräämistä! Herääminen ei ole sitä, että nähdään Baabelin syntielämä vaan oman sydämen tila. Herätyksessä Jumalan Henki ja Sana aivan kuin kuorivat sydämiämme koristavat uskonnollisuuden ja oikean opin kaavut. Kristuksen valon alla oman sydän petollisuus paljastuu, ja kohdataan uudestaan Jumalan armo ja Jeesuksen veren ansio tulee paljon syvemmäksi ja tuoreemmaksi kuin sen siihen asti oli ollut. Kun uskova saa tämän uuden kosketuksen henkeensä, voidaan puhu heräämisestä.

Päivittelijät

Olen viimeisien vuosien aikana jutellut monien uskovien kanssa kansamme tilasta ja Hengen sateiden puuttumisesta. Syiksi on esitetty harhaoppeja, jumalatonta hallitusta, vääränlaista kirkkopolitiikkaa, nuorisokulttuurin tuloa seurakuntiin ja amerikkalaisia virtauksia. En muista kuulleeni koskaan kenenkään sanoneen:

”Minä olen syyllinen! Herra on herättänyt minut ja näyttänyt, että Kristus-suhteeni ei ole sellainen kuin sen pitäisi olla. Herra on herättänyt minun henkeni näkemään oman temppelini raunio-tilan. Se on painanut minut polvilleni. Olen viime aikoina vain kaivannut saada uuden kosketuksen henkeeni Herralta! Tahdon ahkeroida ja tehdä parannusta. Tahdon rakastaa syvemmin Häntä. Tahdon löytää Hänet uudestaan! Ja sen heräämisen seurauksena rakastan ja nautin vain olla Hänen lähellään. Mikään muu ei tänään riitä!”

Ymmärrämme, että tästä on kyse. Herra tahtoo uudistaa minut. Ei vain seurakuntaa vaan MINUT! Jumala armahtakoon sitä uskovaa, joka ei mielestään uudistumista tarvitse!

Kuka herää ensimmäisenä?

Tahdon tänään todeta ystäväni, että Suomen rappiotila johtuu nukkuvasta seurakunnasta, jonka yksilöuskovien temppelit ovat raunioina. Niissä on paljon iljetystä ja väärää tai sitten ne yksinkertaisesti ovat vain raunioina. Miten Kristus voi toimia tämän maan hyväksi, jos Hänen ruumiinsa on rampa jaloistaan ja käsistään? Pelkään pahoin, että lampunjalat ovat siirtymässä kirkkokunnilta ja herätysliikkeiltä. Voi olla, että Jumalan valtakunta on siirtymässä monilta viinitarhan vartijoilta pois. Jeesuksen aikana se annettiin toisille, jotka tekevät oikeaa hedelmää. Herätysliikkeen liike kyllä saattaa jatkua, mutta herätys loppuu, jos Jeesus siirtää lampunjalkansa pois paikaltaan.

Teemme oikein, kun rukoilemme Suomen puolesta. Mutta mitään ei tapahdu ennen kuin löytyy se jäännös-joukko Jumalan kansasta, joka kuulee oikein Herran sanat, herää hengessään näkemään oman sydämensä tilan ja kokee Jumalan väkevän käden alla sisäisen kutsun ja kehotuksen lähteä oikeanlainen Herran pelko sydämessä laittamaan oma temppeli kuntoon. Se tarkoittaa rakkaussuhteen täydellistä uudistumista Kristuksen kasvojen edessä. Ja tuosta uudistuneesta rakkaussuhteesta alkaa kummuta uutta elämää, jonka ylle Jumala tulee vuodattamaan sateensa. Silloin maa tulee hedelmälliseksi jälleen. Muista, että Jumala ei tarvitse kuin yhden uskovan, joka aidosti herää. Löytääkö Hän sitä Suomesta?

Kadonnut Jeesus

On kohtalokasta luulla Jeesuksesta sitä, mitä hän ei ole.

Kadonnut Jeesus

He luulivat hänen olevan matkaseurueessa.. (Luuk. 2:44)

Jeesus ei ole aina meidän matkassamme mukana, vaikka me luulemme Hänen olevan. Meidän toimintamme voi olla sielullista touhua, vailla Jeesusta. Jeesus ei siunaa meidän omia unelmiamme. Hänen siunauksensa lepää sen työn yllä, jossa Hänen antama taivaallinen näky toteutuu. Hän ei ole meidän seuraajamme vaan meidän tulee olla Hänen seuraajiaan.

Eilisen Jeesus

... minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä.. (Matt. 28:5-6)

Hän ei ole aina siellä, mistä Häntä etsimme. Hän saattoi olla siellä eilen, mutta tänään Hän on jo muualla. Me saatamme elää eilisen siunauksissa ja muistoissa, ja samalla kuitenkin kadottaen sen suunnitelman, joka Hänellä on tänään meitä varten. Hän ei ole kanonisoitu menneisyyden uskonnollinen traditio vaan elävä Jumalan Poika. Hän ei kutsunut meitä elämään menneisyyden muistoissa vaan seuraamaan tänään Häntä. Hänen virtansa on vettä täynnä tänään. Hän ei ole jäänyt eiliseen.

Poistunut Jeesus

Katso, minä seison ovella ja kolkutan... (Ilm. 3:20)

Hän ei ole aina mukana seurakuntamme kokouksissa, vaikka luulemme Hänen olevan. Hän saattoi olla siellä vielä hetki sitten, mutta ei enää tänään. Joskus on hyvä pysähtyä ja kysyä: Milloin viimeeksi Jeesus ilmestyi kokouksessa seurakunnalleen? Hän on saattanut olla kätkettynä ulko-oven takana jo pitkään. Ja jos Hän ei ole kokouksessa mukana, ei ihme, ettei Hän ilmesty omilleen, Seurakunta voi pitää vireää toimintaa yllä, mutta ilman Jeesusta. Seurakunta voi viihtyä ja pitää hauskaa, mutta ilman Jeesusta. Jos näin oli alkuseurakunnassa, kuinka paljon ennemmin se vaara on lopun ajan seurakunnalla?

Jeesus - ainut toivomme

Valvokaamme, ettei meidän havaittaisi nukkuvan. Jeesus ei ole jokaisessa uskonnollisessa matkassa mukana. Hän ei ole aina siellä, missä Hän eilen niin väkevästi oli. Ja valitettavasti Hän ei ole enää kaikkien seurakuntien sisäpuolella, vaikka ihmiset niin luulevat.

Elämässämme ja toiminnassamme ei ole mitään niin tärkeää kuin seurata aidosti Jeesusta. Olla paikallaan, kun Hän on paikallaan, ja liikkua, kun Hän liikkuu. Jos toimintamme on Hänen toimintaansa, kannamme paljon todellista hedelmää. Jos toimintamme on omaa toimtaamme, jäämme vaille todellista hedelmää, vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisikin kauniilta.

Jumalan kuva

Puhessamme synnistä ja parannuksesta, meidän on pidettävä kirkkaana mielessä, että ihminen on Jumalan kuva. Saatana vihaa tuota kuvaa ja haluaa rikkoa sen. Jotta ymmärtäisimme synnin vakavuuden pohjaan asti, meidän on nähtävä synti tuhovoimana, joka rikkoo ja särkee Jumalan kuvaa. 

Jumalan taideteos

Ihminen on Jumalalle äärettömän arvokas taideteos. Eikä vain taideteos vaan Hänen oma elävä muotokuvansa, ainutlaatuinen yksilö, jonka Hän loi kirkastamaan niitä ominaisuuksia, joita Hänessä on. Puhtaus, totuus, vanhurskaus, pyhyys ja rakkaus ovat ominaisuuksia, jotka luotiin ihmiseen. Ne kuuluvat häneen, koska ne ovat Jumalan ominaisuuksia.

Synti - tuhovoima

Synti tekee puhtaasta saastaisen. Vanhurskaasta syyllisen. Totuudellisesta valheellisen. Pyhästä epäpyhän. Se muuttaa rakkauden vihaksi. Synti rikkoo kaiken Jumalan luomat kauniit alkuperäiset värit, jotka Hän ihmiseen loi. Synti saa ihmisen heijastamaan ympärilleen saatanan ominaisuuksia. Saatana ottaa synnin kautta Jumalan kuvan, alkaa tuhoamaan sitä, ja ottaa sen aseekseen tuhotakseen muita. Saatana tuhoaa avioliitot muuttamalla ne avosuhteiksi. Hän rikkoo seksuaalisuuden pornon kautta ja vääristää aviosuhteet sekä sukupuoliset rajat. Katso ympärillesi, miten syvästi tämän maailman ruhtinas raiskaa Jumalan kuvaa. Saatana vihaa yli kaiken Jumalaa ja Jumalan kuvaa. Hän tahtoo rikkoa sen perinpohjin ja täydellisesti synnin avulla.

Jeesus

Jeesus on Jumalan kuva. Häntä synti ei ole särkenyt. Hänessä ihminen korjataan uudeksi ihmiseksi, uudeksi luomukseksi ja eheäksi. Jeesuksessa vanha nollataan ja Jumalan ominaisuudet palaavat uuden syntymän kautta ihmiseen. Ei ihmisen omasta voimasta vaan Jeesuksen veren ja ylösnousemuksen voimasta. Ei ole niin rikkinäistä, etteikö Jeesus voisi luoda Hänestä uutta ja eheää. Hänellä on valta ja voima luoda suurimmastakin syntisestä uusi luomus, Jumalan lapsi ja vanhurskauden palvelija.

Parannus on sitä, että ymmärrämme oman alkuperämme ja sen, että synti on elämässmme suuri tuhovoima. Se on kuin hurrikaani, joka jättää jälkeensä pelkkää tuhoa ja kuolemaa. Kun tämän ymmärrämme, ei ole vaikeaa vihata syntiä. Ei ole vaikeaa silloin haluta eroon synnistä hinnalla millä hyvänsä.

Parannus - avain muutokseen

Jumala ei voi muuttaa meitä eheäksi, jos tahdomme pysyä synnissä. Jos rakastamme ja vaalimme sitä, pysymme alati itsetuhoisassa olotilassa, joka särkee meitä uudestaan ja uudestaan. Ei ole mitään järkeä luoda uutta elämää meihin, jos heti särjemme sen uudestaan. Siksi synnissä elävä nimikristitty pettää itseään surullisella tavalla. Hänen armonsa ei luo uutta ja vapauta synnnistä, vaan saallii sen jättäen ihmisen vanhaksi luomukseksi uskotellen kuitenkin kaiken olevan hyvin. Ja kuitenkaan mikään ei ole hyvin. Mikään ei ole muuttunut. Halpa armo on antanut ihmiselle vain valheen kautta luvan pysytellä synnin tuhovoiman alla. Jumalan todellinen armo vapauttaa synnin tuhovoimalta ja tekee ihmisestä uuden luomuksen, Jumalan lapsen.

Totuus tekee vapaaksi

Meidän täytyy kohdata totuus tullaksemme eheiksi. Jumala tahtoo korjata rikkimennen kuvansa. Hän rakastaa sitä. Se on Hänelle mittaamattoman kallis. Hän antoi kaikkensa, jotta Hän saisi tehtyä uudeksi tuon meissä särkyneen oman kuvansa.

Meidän on riisuttava uskonnolliset naamarimme ja myönnettävä, että tarvitsemme parannusta. Vähempi kuin uudestisyntymä ei riitä korjaukseen. On luovuttava valheellisesta halvasta armosta, joka ei luo uutta vaan antaa vanhan säilyä ennallaan uskotellen kaiken olevan hyvin. Jumalan armo vapauttaa synnin kahleista. Se muuttaa orjan lapseksi. Korjaa särkyneen ja vie ihmisen sille paikalle mille Jumala on sen luonut: kirkastamaan Jumalan ominaisuuksia tälle maailmalle. 

Oletko koskaan tehnyt parannusta? Uudestisynnyitkö aidosti, kun mielestäsi tulit uskoon? Hallitseeko ja orjuuttaako synti tänään sinua? Jumala tahtoo, että nöyrryt ja annat Hänen korjata sinut. Ethän anna synnin kokonaan kadottaa sinua? Tee rehellinen parannus ja tuo kaikki sirpaleet Jeesuksen luokse. Hän tahtoo tehdä sinusta uuden ja eheän rikkimenneen tilalle. Kuitenkin on todella vaikeaa tässä uskonnollisen maailman sekamelkassa nähdä oma tila ja myöntää se, että luotankin väärään armoon. Ja tuo väärä armo ei ole tehnyt koskaan minusta uutta luomusta enkä todellisuudessa ole koskaan syntynyt uudesti ylhäältä. Se, jos mikä, vaatii äärimmäistä nöyryyttä myöntää tämä totuus itselleen. Ja kuitenkin mikään ei ole niin ihanaa kuin kokea totuuden tekevän sielu vapaaksi. Herra antakoon tuon nöyrtymisen armon kaikille, jotka sitä todella tarvitsevat. Kateuteen asti Hän halajaa tuota henkeä, jonka Hän on meihin laittanut.

Jumalan ääni

Minä olen huutavan ääni.. (Joh. 1:23)

Johannes Kastaja oli Jumalan ääni. Hän oli saanut erämaan yksinäisyydessä sanoman Jumalalta. Sen hän julisti ihmisille. Hänen sanomansa vaikutus oli valtava. Se kokosi ilmeisesti satojatuhansia ihmisiä ympäri Juudeaa. Ihmiset maistoivat tuon sanoman syvyyden. He tunsivat, että tuon äänen takana oli Israelin Pyhä. Heidän henkensä sai Jumalan Hengen hiljaisen todistuksen siitä, että tämä mies on Jumalan lähettämä. Johannes ei ollut kaiku. Hän ei toistanut toisilta kuultua sanomaa. Hän oli itse Jumalan ääni. 

Kaikuprofeetat

Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa. (Jer. 23:30)

On siis olemassa julistajia, jotka ovat liikkeellä Jumalan äänenä. He ovat saaneet sanan Herralta, ja Herra vahvistaa sanansa kuulijoiden sydämissä.

Sitten on olemassa julistajia, jotka ovat liikkeellä lainasanan kanssa. He ovat saaneet sanoman ihmisiltä. He toistavat sanomaa aivan niin kuin kaiku toistaa varsinaista ääntä. Kaiku on vaimeampi ja epäselvempi kuin itse ääni. Kaiku on lähtöisin aina elottomasta materiaalista, joka vain heijastaa siihen osuvan äänen.

Ei ole väärin rakentua hyvien julistajien sanomasta. On enemmän kuin suotavaa kuunnella hyvää sananjulistusta. Se pitää meidät oikealla tiellä. Mutta nyt puhun siitä, että varsinainen huutavan ääni on eri asia kuin äänen kaiku. Suomen Siion tarvitsee juuri nyt enemmän kuin koskaan huutavan ääntä tässä hengelliseksi erämaaksi tulleella kentällä. Sellaista ääntä, joka on lähtöisin Jumalan huulilta. Ääntä, joka on kuin kuluttava tuli tai vasara, joka murtaa kallion. Ei ole kyse äänen kovuudesta vaan laadusta. Kenen huulilta sanoma on lähtenyt: ihmisten vai Jumalan huulilta.

Herran neuvottelut

Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?" (Jer: 23:18)

Tässä on tie menestyneeseen julistustyöhön. Se on yksinkertainen ja vanha tie. Julistajan tulee tuntea lähettäjänsä ääni. Eikä vain Hänen äänensä vaan Hänet. Tieto ei riitä. Oppi ei riitä. On tunnettava Hänet. Apostoleistakin sanottiin, että heidät havaittiin niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Me taistelemme ja sodimme oppisotia tänään. Luulemme, että on väkevää olla oikeaoppinen. Nyt on kuitenkin kyse paljon suuremmasta. Oikea oppi varjelee meitä, mutta se yksistään ei vielä saa aikaan elämää. On kyse siitä, että löytyy miehiä ja naisia, jotka tuntevat aidosti Jumalansa ja kuulevat aidosti Hänen äänensä. Ja sen, minkä he tuntevat ja kuulevat, sen he julistavat katoilta ja toreilta ihmisille.

Voit olla varma, että tällaisen julistajan matkassa on voitelu ja Herran siunaus. Tällaiset julistajat saavat aikaan todellista hedelmää. Heistä Herra on sanonut:

sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi.. (Jer. 15:19)

Huomaatko, miten he ovat ensinnäkin seisseet Jumalansa edessä? He ovat saaneet arvokkaan ja jalon sanoman Jumalan huulilta. Ja nyt Herra sanoo, että he saavat olla MINUN SUUNANI. Herra sitoutuu näihin julistajiin. He toimivat Jumalan huulina. Elottomasta pasuunasta tulee elävän Jumalan suu, johon Jumala itse puhaltaa Henkensä. Syntyy sanoma, joka muuttaa ihmiskohtaloita ja kansojen kohtaloita. Ja lopputulos on: ”he kääntyvät sinun tykösi”. Jumala pitää huolen, että kansa kääntyy. Jumala pitää huolen hedelmästä.

Ei ole kyse ihmisviisaudesta tai teologiasta. On kyse siitä, että itsessään mitätön ihminen saa olla Jumalan suuna ja äänenä, kun hän on ensin ollut Herransa edessä, oppinut tuntemaan Hänet ja kuulemaan Hänen äänensä.

Tuli

minä teen sanani sinun suussasi tuleksi ja tämän kansan polttopuiksi.. (Jer. 5:14)

Katso vielä lopuksi, mikä lupaus Herralta! Kun Jumalan kutsuma julistaja seisoo Herran neuvottelussa, oppii tuntemaan Herransa ja kuulee Hänen sanansa, Herra antaa tulensa palvelijansa työhön. Meillä on paljon puhetta tulesta, mutta kuinka paljon näyttöä sen hedelmästä? Mutta nyt Herra lupaa, että Hän pitää huolen sanastaan, jonka Hän itse on laittanut palvelijansa suuhun. Ja hän tekee sanansa tuleksi. Sellaiseksi, joka uppoaa kuulijoihin kuin tuli kuiviin polttopuihin. Ei väliä, vaikka kuulijakunta olisi täynnä elottomia ja kuivia puita. Jumalan tuli sytyttää heidät. Mutta, jos taivas ei tee sanomaamme tuleksi, kuivat puut eivät syty. On eri asia puhua oikeaoppisesti tulesta ja sen vaikutuksesta kuin sytyttää kuulijat. On eri asia tietää tulesta kuin palaa Jumalan tulta, sitä tulta, jolla Jeesus kastaa palvelijansa.

Tässä on ongelman ydin. Sytyttääkö sanomamme kuulijat? En nyt puhu sielullisesta hurmiosta, kättentaputuksista tai liikutuksista. Puhun elävän Jumalan Hengen sytyttämästä tulesta, joka saa aikaan synnintuntoa ja Jeesuksen eläväksi tulemista kuulijoiden sydämissä. Siellä, missä Jumala laskee tulensa julistajan sanomaan, syntiset itkevät syntejään ja Jeesuksen veren voima puhdistaa kaikesta synnistä. Silloin syntyy aito ylitsevuotava ilo ja kiitos Jumalan puoleen.

Tässä on jokaisen Herran palvelijaksi itseään kutsuvan tarkattava elämäänsä. On heittäydyttävä Herran eteen ja katseltava Häntä. Ei meidän tarvitse puristaa itsestämme mitään. Me emme voi tuottaa sanomaa itsestään. Emme saa keinotekoisesti aikaa Jumalan ääntä. Meidän on viivyttävä Hänen edessään. Katseltava Häntä. Meidän on jopa vaiettava omista rukousaiheistamme ja vain katseltava Hänen kauneuttaan. On saatava sydän hiljaiseksi kiireestä. Unohdettava aika. Opittava olemaan Jeesuksen kanssa. Ei vain siksi, että saisi sanoman vaan siksi, että Hän on meille niin rakas. On löydettävä Marian osa, se lepo ja asema Hänen jalkojensa juuressa, joka sytyttää sydämissämme ensirakkauden palon niin ihmeellistä Vapahtajaamme kohtaan. Ja suuri silloin, kun myrskyt, levottomuus ja kiire ovat laantuneet sydämissämme, Jumala lähettää hiljaisen tuulenhyminän kuiskauksen, jossa Hän puhuu palvelijalleen salattuja asioita.

Aamen.

Onko sinulla juurta?

mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois. (Mark. 4:17)

Uskon elämässä ei ratkaise sen koko tai näkö vaan syvyys.

Tärkein tapahtuu pimeässä. Kaukana ihmisten katseilta. Siellä ratkaistaan puun hedelmällisyys ja myrskyjen kestokyky.

Siellä tapahtuu se kipeä murtuminen, jossa siemen kuolee ja sen kova kuori murtuu. Se on välttämätön edellytys uuden elämän synnylle. Siellä yksinäisyydessä, elämän vesien lähteellä, ratkaistaan koko uskonelämän tulevaisuus: kestääkö usko vai ei.

Minua pelottaa aikamme äärimmilleen tuunattu pintaliitokrostillisyys, jossa kaikki ulkoinen ja näkyvä saa liian suuren arvon. Mitä tapahtuu, kun tulee ahdistus ja vaikeat ajat? Onko juurta ja syvyyttä pahanpäivän varalle? Niille päiville, jolloin rajumyrsky tarttuu riepotellakseen puuta tai kuuma kuivuus koittaa. Ovatko silloin juuret tarpeeksi syvällä pitämässä puuta pystyssä? Ovatko ne uppoutuneet tarpeeksi syvälle Kristuksen elämään ja Sanaan, josta elävä vesi alati virtaa puuhun satoi tai paistoi. Liian monet ovat kaatuneet rajumyrskyn alla. Liian monet ovat kuolleet auringon paahteeseen. Oli kokoa ja näköä, mutta juuri puuttui. Oli korkeutta, mutta ei todellista syvyyttä. Näkyvä merkitsi enemmän kuin näkymätön. Siksi he eivät kestäneet.

Älkäämme siis antako näkyvän päivänpaisteen pettää itseämme. Tarvitsemme ennen muuta näinä aikoina yksinäisyyttä Jeesuksen kanssa. Sitä salattua pimeässä olemista, jossa juuremme saa kasvaa syvästi häneen, joka antaa hedelmän ja kasvun ajallaan.

Salattu kahdenkeskinen aika Kristuksen kanssa ratkaisee kaiken. Älä pelkää, jos Hän murtaa sinua. Älä pelkää, jos joudut pimeään ja yksinäisyyteen. Niin täytyy tapahtua, jotta juuresi saisi kurottautua syvemmälle Häneen. Nisunjyvän kuoleman tie on ainut voittoisan uskonelämän tie.

Murtuneet

Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän.. (Hepr. 3:12)  

Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:19)

Jumalan sana on elävä ja voimallinen. Se murtaa kallion. Se murtaa kivisydämet. Se luo uutta ja saa aikaan Jumalan elämää epäonnistuneessa, langenneessa ja kaikkensa menettäneessä ihmisessä.   

Jumalan edessä ihminen ei voi olla otollisempi kuin murtuneena ja särjetyllä sydämellä. Raamattu on täynnä suuria armonlupauksia kaikkensa menettäneelle ja särjetylle ihmissydämelle. Itse asiassa Jumalalle kelpaava uhri on nöyrä ja särjetty sydän. Hän pelastaa murretulla mielellä olevat armoa anovat ihmiset. Ei ole rajoja niille siunauksille, mitä Jumala voi tehdä murretun ja särjetyn ihmisen elämässä.

Kaikkia murretaan

Kaikki Raamatun suuret uskon sankarit murrettiin ennen kuin Jumala alkoi käyttämään ihmistä. On melkein sääntönä Raamatussa, että aina uuden siunauksen tai palvelutehtävän edessä Jumala tyhjentää palvelijansa. Jumala murtaa heitä ennennäkemättömällä tavalla. Jopa niin suuresti, että olosuhteiden puolesta kaikki inhimillinen toivo näyttää kadonneen. Tutki vaikka Aabrahamia, Moosesta, Eliaa, Daavidia, Danielia, Jesajaa, Jeremiaa, Pietaria, Paavalia ja muita Jumalan ihmisiä. Voi miten heidät murrettiin! Voi miten suuria ahdistuksia heille sallittiin siunausten edellä! Ja voi, miten kaikki näytti olevan jo lopussa ennen kuin Jumala antoi siunuksensa vuotaa.   

Jumalan täytyy näyttää palvelijoilleen, kuka Hän on ja mikä on ihminen. Ihmisen on nähtävä syvälle sydämeen saakka, miten heikko hän on ilman Jumalaa. Mikään ei ole nöyryyttävämpää kuin nähdä oma täydellinen mitättömyys ja sydämen petollisuus. Se, miten kaikki lahjamme ja taidollisuutemmekin ilman Jumalaa muuttuu ylpeydeksi käsissämme ellei Jumala ota niitä työpöydälleen ja murra itsekästä ja ylpeyteen taipuvaista sydäntämme. Meidät on murrettava, jotta varjeltuisimme siltä, mitä Luciferille tapahtui taivaassa ja Juudakselle Jeesuksen seurassa. Murtumisen tie varjelee meidät pahasta. Se on armoa. Se on outoon pukuun puettua suurta lahjaa, josta Paavali oli oppinut jopa kerskaamaan. Se on heikkoutta, joka saa meidät kiinnittymään syvemmin Jeesukseen. Luonnostamme kiinnittyisimme kaikkeen muuhun näkyvään ensin, emmekä näkymättömiin Jumalan lupauksiin. Ja silloin uskomme ei pääsisi koskaan kasvamaan, jos olemme kiinni näkyvän maailman turvaverkoissa emmekä iankikkisen Jumalan ikuisissa lupauksissa.

Me otamme luonnostamme kunnian itsellemme saadessamme olla Jumalan käytössä.  Siksi Jumala antaa meidän nähdä perinpohjin, miten tomua me olemme. Ja kuinka ainoastaan Jumalan armo on se voima, joka voi valjastaa meidät käyttökelpoisiksi. Me tarvitsemme tätä nöyryyden koulua enemmän kuin inhimillisiä lahjoja tai tietoa. Puolella järjellä varustettu murrettu ja nöyrä sydän on parempi kuin täydellä järjellä kulkeva murtumaton kristitty. Tämä vie aikaa, mutta Suuren Savenvalajan käsissä meidän heikkoutemme muuttuu Jumalan voimaksi. Yksi murrettu ja heikko Herran käsissä oleva elämä voi kantaa hedelmää tuhansien vuosien päähän ollen siunaukseksi miljoonille ihmisille. Tämän todistaa Paavalin elämä. 

Älä siis pelkää, kun sinua murretaan. Älä menetä toivoasi, kun näet oman voimasi ja sydämesi raadollisuuden. Niin täytyykin olla. Sitä ei opita teologisessa koulussa vaan Jumalan koulussa.   

Kumisydän

Pahinta ei kuitenkaan ole, jos ihmissydän on kiveä. Kyllä Jumala saa sen murtumaan. Pahinta on, jos sydän on kumia. Sydän kyllä muuttaa hetkeksi muotoaan, kun Sanan vasara iskee siihen, mutta se palaa aina entiselleen. Sellainen sydän liikuttuu, itkee ja hetkellisesti näyttää murtuvan. Mutta kun aikaa kuluu, se palaa entiseen muotoonsa. Se ei muutu uudeksi eikä murru. Jotain liikahtaa. Jotain värähtää. Mutta hetken kuluttua sydän on samanlainen kuin ennenkin. Murtunut ei koskaan palaa ennalleen. Entiseen ei ole paluuta, kun kivi murtuu. On vain uusi tulevaisuus, jonka suuri Mestari tahtoo antaa murretulle ja nöyrälle sydämelle.  Varokaamme, ettei sydämemme ole paha, paatunut, sielullinen, kumisydän, joka ei murru eikä muutu.

Jumala armahtakoon, että meidän sydämemme saisi aidosti murtua ja muuttua, kun Herra niin tahtoo. Murtumisesaa ei ole pelättävää, vaikka se hetkellisesti sattuu. Aito murtuminen totuuden edessä on portti uusiin siunauksiin. Herra ei koskaan tee meistä suuria ja vahvoja. Hän tekee meistä pieniä ja heikkoja. Niin heikkoja, että emme uskalla enää luottaa itseemme emmekä lahjoihimme. Ainut toivomme on Jeesuksessa. Olkoot kaikki lähteemme Hänessä.

Siunauksin tie

Vain murtumisen tie on siunauksen tie. Vain omasta voimasta ja luuloista tyhjennetyn astian Jumala voi täyttää omalla voimallaan. Tätä emme itse saa aikaan. Se tapahtuu Jumalan palvelijoille silloin, kun Jumala niin hyväksi näkee. Älä siis pakene juuri silloin kuin sinua murretaan kipeimmin. Jumala on aina vienyt suurten siunausten edellä palvelijansa yksinäisyyteen nöyryyden siunattuun kouluun.

Uuden liikkeen nousu

Tämä sanoma on koettu 11.6.2019. Minulla on se tuntu, että Suomeen tulee nousemaan kristillisyyden nimissä kulkeva liike, joka hyväksyy homoseksualismin. Tahdon purkaa sydämessäni olevan ajatuksen kyseisestä asiasta tekstinä esille. En uskalla sanoa tätä profetiaksi tai "Näin sanoo Herra"- tekstiksi. Tekstissä puhun asiat vain sillä tavalla, miten itse asian koen. Tekstin voi vapaasti koetella ja arvioida Jumalan sanalla ajan merkkejä seuraamalla.

Uusi liike

Koen, että se tulee olemaan moderni, karismaattisuutta jäljittelevä ja sen piirissä tulee tapahtumaan myös jonkinlaisia ihmeitä.

Se näyttää hyvin rakkaudelliselta ja tulee miellyttämään maailmaa. Media kiinnostuu siitä ja ylistää sitä. Liike toteuttaa seuraavan Raamatun sanan:

He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä (1. Joh. 4:5)

He siis puhuvat juuri sitä sanomaa, jota valtamedia ja yleistä mielipidettä edustava maailman henki tahtoo. Vihdoin on löytynyt dynaamisen energinen uskonnollinen vastine elottomalle ja kasvonsa menettäneelle liberaalille valtakirkolle, joka on menettänyt uskottavuutensa sekä maailman että aitojen Jumalan lapsien keskellä. 

Tulee olemaan monia ihmisiä, jotka sanovat tulleensa uskoon tämän liikkeen kautta. Tulee valheherätys, jossa ei koeta synnintuntoa eikä tarvetta sydämen tasolla tapahtumaan mielenlaadun muutokseen eli parannukseen. Jumalanpelko ja pyhyys ovat vieraita tuolle liikkeelle. Uskoontulleet tulevat uskoon ihmisten vaikutuksesta näennäiseen jumal-uskoon eikä Jeesuksen verisissä haavoissa koettuun aitoon uudestisyntymään, johon Pyhän Hengen vaikuttama synnintunto johtaa. Liikeessä tulee olemaan jano rakkauden puoleen, mutta pyhyys ja vanhurskaus ovat sille vieraita.

Koen, että tuon liikkeen kokouksissa on sielumaailmaa värisyttävää ja lumoavaa ylistysmusiikkia. Puhujat pitävät Raamatusta lumoavia saarnoja rakkaudesta ilman totuutta. Saarnat saavat kuulijoissa voimakkaita liikuttuneisuuden ja ilon tunteita. Monet ihmiset todistavat eheytyneensä tämän liikkeen vaikutuspiirissä. Myös näennäisiä parantumisia koetaan. Media tulee nostamaan liikkeen toiminnan suureen suosioon.

Valheellinen armo

Merkillepantavaa on, että tuon liikkeen julistama armo ei vapauta synnistä. Se ei katkaise syntikahleita. Heidän armonsa on valheellinen irstas armo, joka peittää synnin, mutta ei vapauta siitä. Se armo tulee olemaan rajaton maailmaa syleilevä armo, mutta sen alla ei koeta vaputta synnistä. Se ei ole Jeesuksen veren armo, jonka kautta Jumalan Henki tulee heikon ihmisen voimaksi. Tämän liikkeen julistaman irstaan armon alla synnin orja jää orjaksi ja syntinen jää kahleihinsa. Ja juuri tämä sanoma uppoaa moniin ihmisiin, koska se ei vaadi synnin hylkäämistä ja mielenmuutosta syntiin nähden. Ihmiset tulevat siistimään elämäänsä ja parantelemaan sitä ulkoisesti, jopa päihteistä. Kuitenkin heidän huoneensa jää tyhjäksi ja lakaistuksi, mutta ei puhdistetuksi Jeesuksen veressä. He rakastavat valhe-uskoontulonsa jälkeen edelleen hekumaa enemmän kuin Jumalaa.

Tuon kirkon jumala on eksyville ihmisille kuin kultainen vasikka Israelille. Ihmiset saavat vihdoin sellaisen jumalan kuin haluavat. Sen ympärillä kokoonnutaan Jeesuksen nimessä juhlimaan ja ylistämään, mutta kyseessä on toinen jeesus, ei Raamatun Jeesus. Ja tämä kaikki tapahtuu sen vuoksi, koska monien johtajien, aaronien, hengelliset selkärangat pettävät uskonnollisen valtavirran paineen alla. He myöntyvät kansan vaatimukselle muokata evankeliumi ja Jeesus sellaisiksi kuin ihmisliha haluaa niiden olevan. Tätä liikettä kutsutaan suureksi herätykseksi, koska se tavoittaa paljon ihmisiä. He ovat eksytyksen vallassa, vaikka suuri osa heistä ei tiedä sitä.

Liike seuloo seurakuntia

Koen, että liike tulee toimimaan seulana koko kristikansan keskellä. Jokainen kirkkokunta ja herätysliike joutuu ottamaan kantaa tuohon liikkeeseen. Tulee olemaan suuri repeämä monissa seurakunnissa, koska tuo valheellinen liike toimii seulana kristikunnassa. Se toimii ikäänkuin vauhdinantajana sille kehitykselle, jossa pyhät pyhittyvät ja saastaiset saastuvat. Juopa näiden kahden ryhmän välillä tulee kasvamaan eikä paluuta entiseen suuressa mittakaavassa tule enää olemaan. Ne, jotka ottavat vastaan rakkauden totuuteen tulevat erotetuksi niistä, jotka ottavat vastaan valheen, joka on kääritty uskonnollisuuteen, ihmeisiin, tunnelmallisuuteen ja rakkauden-nimissä kulkemaan rakkauteen, joka ei tunne totuutta.

Monet vanhurskaat lankeavat päivittelyn ja kauhistelun paulaan. Heidän loppuelämänsä kuluu voi-huutojen parissa. He eivät ymmärrä, että tämä kaikki on Jumalan kädessä - Hänellä on kaikki hallinnassa. Jumala kyllä pitää omistaan huolen, kunhan Hänen omansa pitävät kiinni siitä, mitä ovat saaneet - Jumalan sanasta.

Tämä liike on ennen muuta lumoava liike, joka lumoaa ja viettelee musiikillaan, ihanuudellaan, herkkyydellään, ihmeillään ja kauniilla rakkaudelta kuulostavilla puheillaan monet. Miten voitaisiin nousta sellaista liikettä ja toimintaa vastaan, jossa "tulee niin paljon ihmisiä uskoon" ja "niin monet kokevat voimaa ja eheytymistä". Raamatun sana tuntuu monille liian kuivalta ja vanhanaikaiselta tämän eksytyksen edessä. Liikkeessä siteerataan kylläkin paljon Raamattua ja uskotaan siihen monelta osin. Mutta erityisesti homosksuaalisuuden harjoittaminen selitetään niin, että se hyväksytään.

Uskon, että Siionissa jää jäljelle jäännös, joka on kuin puhdistettujen joukko. Se joukko joutuu vainottavaksi median, maailman ja uskonnollisen maailman taholta. Se ei joudu vainottavaksi Jeesuksen nimen tähden vaan Jumalan sanan tähden (Ilm. 6:9). Se joukko saa osakseen paljon vihaa ja parjauksia, koska he eivät puhu niin kuin maailman henki tahtoo heidän puhuvan eikä ota vastaan sitä, mitä heille tuo uusi liike tarjoaa.

Koen kuitenkin, että kaiken täytyy kuitenkin tapahtua, jotta Siion puhdistuisi. Tämä paljastaa sen, ketkä rakastavat Jumalaa ja Hänen sanaansa enemmän kuin mainettaan, ystäviään ja ihmiskunniaa. Jeesuksen ristin häpeää kantavalla seurakunnalla tulee olemaan vaikea, mutta voittoisa tulevaisuus edessään. Tänään on äärimmäisen tärkeää ottaa vakavasti Raamattu ja uskoa se Jumalan Sanana ja ehdottomana auktoriteettinamme elämissämme. Se tulee olemaan elinehtonamme näinä aikoina.

Koen vahvasti, että tahdon jättää seurakunnille ja uskoville tulevia aikoja varten Juudan kirjeen kaikki jakeet ikään kuin varoitukseksi ja ohjeeksi. Koen sen olevan juuri nyt erittäin ajankohtainen kirje koko Suomen Siionille varsinkin tämän tekstin sanomaa silmälläpitäen. Pyydän sinua juuri nyt lukemaan sen ajatuksella ja rukoillen. Jos Suomen kristikunnassa tulee tapahtumaan edes jotain tämän kirjoituksen suuntaista liikehdintää, seurakuntien ja yksilöuskovien on oltava valmiina ja ymmärrettävä eksytyksen vakavuus. Koettele tämä sanoma Herrasi edessä ja pidä se, mikä hyvää on.

Sanoma 23.5.2019

Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat harjoittavat edelleen jumalattomuutta, eikä yksikään jumalaton käsitä tätä. Mutta viisaat sen käsittävät. (Dan. 12:10)

Hänellä on kädessään viskain, ja hän puhdistaa puimatantereensa. (Matt. 3:12)

Jos kuljet tulen läpi, et kärvenny eikä liekki sinua polta. (Jes. 43:2)

Rukouksessa saatu sanoma 23.5.2019

Olin päivällä lyhyessä rukoushetkessä auton ratissa. Toin Herran eteen määrättyjä seurakuntia ja pyysin Jumalalta apua niille. Seurakunnat olivat vapaiden suuntien seurakuntia.

Yhtäkkiä koin, miten sisäiseen maailmaani tuli sanoma ja määrätynlainen välähdys tilanteesta, joka tulee tapahtumaan Suomen Siionissa.

Seurakunnat kaikki tullaan viemään tuleen, koetuksen ahjoon. Jokainen seurakunnan jäsen joutuu sinne. Tuo ahjo polttaa ja kuluttaa seurakuntia niin, että suuri joukko jää pois, eikä kestä tuossa ahjossa. He ikään kuin jäävät tuleen eivätkä tule sieltä voittajina ulos.

Jäljellejääneiden joukosta tuli se sana mieleeni, että "tämä on jäännös." Tulen läpi selvinneitä oli vähän. Monet eivät kestäneet koetusta.

Itselleni tuli Jumalan pelko tämän jälkeen. Anoin armoa itselleni, että minä, joka muille saarnaan, en joutuisi hylätyksi. Niin että Jumala armahtaisi minua, että kestäisin tuon tulen läpi voittajana.

En osaa sanoa, mitä kaikkea tämä sanoma käytännössä tarkoittaa, enkä lähde sitä selittämään. Tiedän vain, että nyt on aika tehdä parannus. Nyt on aika laskea kustannukset oikein ja alkaa rakentaa kalliolle. Nyt on aika lopettaa puolivillaisuus ja maailman kanssa veljeilevä kompromissikristillisyys. On löydettävä Jeesus uudestaan rukouskammioissa ja Raamatun sanan kautta henkilökohtaisesti. On tehtävä parannus salasynneistä, niistä pienistä ketuista, jotka hyvinvoinnin ja aistillisen viihdemaailman kautta liian monia kristittyjä hallitsee. On aika syvästi perustaa koko elämä vain Jeesuksen Kristuksen ja Hänen Sanansa varaan. Voi koittaa pian aika, jolloin kaikki elämämme tukipilarit sekä inhimilliset avut otetaan pois. Kun tulvat tulevat, uskon elämämme perustus tulee olla kunnossa.

Me rukoilemme herätystä. Olemmeko valmiit maksamaan siitä sen hinnan, mitä Apostolien teoissa siitä maksettiin?

Koettele tämä kaikki Jumalasi edessä ja pidä se mikä hyvää on.

Kaksi porttia

Aikamme laittomuuden tuulet sekä Hengetön nimikristillisyys ovat muuttaneet monien raamatullisten termien merkitystä. Uskonnollisten halpahallien alennusmyynnit ovat saattaneet raamatulliset termit sellaiseen inflaatioon, että niillä ei ole juurikaan enää sitä arvoa, joihin Raamattu on ne nostanut. Siksi onkin tänään syytä tarkentaa näitä Raamatun kulmakiviä ja perustotuuksia enemmän ihmisen ihon alle menevillä kysymyksillä.

Tarkastellaanpa siis muutamia kysymyksiä.

Uskovainen

"Oletko uskossa?" on kysymys, johon on helppoa vastata "olen". Se ei kerro kuitenkaan tänään vielä mitään.

Kysymys tulisi esittää muodossa: "Kerro miten uudestisynnyit." Se ei jätä mitään arvailun varaan. Jos ihminen pystyy vastaamaan tuohon rehellisesti, saadaan todennäköisesti paljon rehellisempi vastaus.

Kristitty

"Oletko kristitty?" Tilastojen mukaan lähes 70 % suomalaisista voisi vastata tuohon "olen".

Raamatun ehdoton ja järkkymätön totuus, pelastuksen tien peruskivi, on parannus synneistä. Kristityksi tulemisen askel numero yksi heprealaiskirjeen 6. luvun mukaan on parannus. 

Esitetäänpä siis tänään kysymys mielummin näin: "Kerro milloin teit parannuksen?" Se vetää muotojumaliselta nimikristityltä maton jalkojen alta yhtälailla kuin edellinen kysymys. Tuo on kysymys, joka loukkaa ihmisen uskonnollista ylpeyttä. Siksi se on mitä mainioin tapa selvittää ihmisen hengellinen tila. Pelastunut ihastuu tuohon kysymykseen ja uskonnollinen fariseus loukkaantuu

Jumalan lapsi

"Oletko Jumalan lapsi?" Voi miten tuo ihmeellinen raamatullinen asema on käytössä lähes kaikissa ns. kristillisissä uskonnollisissa yhteisöissä. Mutta voi miten sen merkitys on monissa seurakunnissamme lähes täysin hämärtynyt.

Kuitenkin Raamattu sanoo 1. Johanneksen kirjeessä, että Jumalan lapset ja perkeleen lapset erottaa siitä, että perkeleen lapsi elää synnissä ja Jumalan lapsi ei. Ja yksikään Jumalan lapsi ei harjoita syntiä. Mainittakoon tässä yhteydessä, että syntiin lankeaminen on toki täysin eri asia kuin synnissä eläminen ja synnin harjoittaminen. Synnissä eläminen tappaa hengellisesti ihmisen.

Tämä kysymys tulisikin asettaa tänään: "Kerro miten Jeesus vapautti sinut synnin kahleista." Voi miten tämä kysymys jakaa koko kristikunnan. Armahdettu Jumalan lapsi vastaa tähän kysymykseen Herraansa kiitellen. Uudestisyntymätön nimikristitty ei osaa vastata ja todennäköisesti loukkaantuu. Hän vetoaa heikkouteensa ja luottaa halpaan armoon, joka ei vapauta synnistä vaan sallii sen.

Opetuslapsi

"Oletko Jeesuksen opetuslapsi?" Valitettavasti moni seurakunta-aktiivi pitää itseään opetuslapsena, vaikka ei Jeesuksen sanojen mukaan olekaan sitä. Hänellä saattaa kyllä olla nimi ja tunnustus, mutta todellinen sisältä kumpuava Kristuksen elämä ja ristin todellisuus puuttuvat.

Siksi kysymys tulisikin muotoilla uudestaan Jeesuksen sanoja mukaillen: "Oletko tänään kieltänyt itsesi, oman lihallisen tahtosi, ja ottanut ristisi Jeesusta seuraten?" Ilman sitä ei voi olla opetuslapsi. Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumissa, että ilman jokapäiväistä omille himoilleen ja haluilleen kuolemista ja Jeesuksen kuolemaan samaistumista, ei voi olla opetuslapsi. On jopa vihattava omaa lihallista elämää.

Nämä ovat liian kovia sanoja kulttuurikristitylle. Aidolle opetuslapselle ne ovat Pyhän Hengen vaikuttaman ylösnousemusvoiman edellytys. Ilman kuolemaa ei ole ylösnousemusta. Ei ollut Jeesuksella eikä hänen seuraajillakaan ole.

Kaksi porttia

Päästäkseen perille, taivaankotiin, ihmisen on kilvoiteltava päästäkseen sisälle uudestisyntymän ahtaasta portista. Siitä ei mennä laulellen ja nauraen vaan omia syntejä itkien ja parannusta tehden. Kyse ei ole katumusharjoituksesta vaan Pyhän Hengen vaikuttamasta synnintunnosta, joka on ajanut ihmisen ahtaan portin kynnykselle. Se portti on ihmislihalle ja luonnolle niin vastenmielinen, ettei mikään muu kuin raskas synnintunto saa ihmistä valitsemaan sitä. Uskonnollisen maailman tarjoama lavea portti siinä vieressä on helpompi ratkaisu. Se ei tuomitse lihaa eikä se pakota ihmistä nöyrtymään.

Pelkkä ahdas portti ei riitä. On vaellettava sen jälkeen tulevaa kaitaa tietä. Se on ristin tie ja himojen sekä halujen kuoleman tie. Mutta sillä tiellä ylösnousemusvoima lankeaa vaeltajan ylle voimaksi. Ja se tie vie perille kirkkauteen.

Lähellä kulkeva lavea tie on uskonnollisen valtavirran tie. Se ei maksa ihmiselle mitään. Se antaa vapauden elää Jumalan sanan vastaisesti tarjoten halvan irstaan armon matkasauvaksi, joka ei vapauta synnistä vaan ainoastaan peittää sen. Sillä tiellä vaelletaan oman tahdon mukaista tietä kohti helvettiä. Se tie ei tunne Jumalan voimaa, koska siellä ihmisliha ja oma tahto saa hallita uskonnollisten kulissien alla niin kuin tahtoo.

Harvat pääsevät sisälle ahtaasta portista. Harvat vaeltavat kaitaa tietä. Ja harvat pääsevät kerran perille. Lue vaikka Luukkaan evankeliumin 13. luku niin tiedät.

Siksi kysynkin sinulta kaksi kysymystä: Jouduitko kilvoittelemaan uskoontullessasi päästäksesi sisälle ahtaasta portista? Vaellatko tänään kaitaa tietä tehden elämässäsi pienissä ja suurissa asioissa Jumalan tahdon?

Näiden kysymysten edessä kannattaa riisua uskonnolliset naamarit ja kohdata Jumalan edessä totuus. Näiden kysymysten mittaamattoman arvon ymmärrämme vasta kuoleman jälkeen joko perillä taivaassa tai helvetin liekeissä. Älä siis viivyttele. Etsi Jeesusta ja ole valmis luopumaan synnistä, omasta lihallisesta tahdostasi ja kaikesta, että voittaisit Hänet omakseen. Jeesuksen antama uusi elämä maksaa koko sinun elämäsi. Hän ei kuitenkaan vaadi sinulta mitään sellaista, mihin Hän ei itse anna sinulle voimaa. Kyse on siitä, mihin sinä olet valmis. Anna kaikki tai ei mitään. Se on vielä tänään iankaikkisen elämän hinta.

Oletko varautunut vaikeaan aikaan?

Kirjoituksen tarkoitus ei ole pelotella vaan herätellä uskovia valvomaan ja valmistautumaan tulevaan. Jeesus ja apostolit kehottivat useaan otteeseen uskovia varautumaan tuleviin vaikeisiin aikoihin. Kyse ei ollut pelottelusta vaan realistisesta varoittamisesta.

Paavali sanoo lopunajasta:

Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. 

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.  

Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,  tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 

Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. (2. Tess. 2:12)

Antikristus ja seurakunta

Paavali aloittaa Tessalonikalaiskirjeen toisen luvun puhumalla Herran tulemuksesta ja meidän kokoontumisestaan Hänen luokseen. Siihen aikaan oli ainakin jossain määrin vallalla harhaoppi siitä, että ylösnousemus eli ylöstempaaminen olisi jo tapahtunut. Tästä Paavali mainitsee 2. Timoteuskirjeen 2:17-18, jossa hän kovin sanoin käy käsiksi tähän väärään oppiin, joita mm. Hymeneus ja Filetus opettivat.

Nyt Paavali rohkaisee tessalonikalaisia uskovia, että tämä ylöstempaaminen ja Herran tulemus ei ole vielä tapahtunut. Hän rauhoittelee uskovia, etteivät he menettäisi malttiaan tai joutuisi pelon valtaan sen vuoksi, että joku levittelee huhua siitä, että Jeesus on jo ottanut omansa luokseen. Paavali halusi katkaista tällaisilta huhuilta ja valeuutisilta siivet. Hän mainitsee, että ennen Jeesuksen tuloa ja kokoontumistamme Hänen luokseen, tapahtuu jotain merkittävää.

Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 

Paavali sanoo, että Antikristus ilmestyy ennen ylöstempausta, siis ennen kuin kokoonnumme seurakuntana Herraa vastaan. Eikö sana ole hyvin selvä? Lue se nyt muutamaan kertaan uudestaan. Niin siinä sanotaan. Seurakunta tulee näkemään Antikristuksen. Ja on äärettömän tärkeää, että seurakunta tunnistaa hänet. Jos häntä ei tunnisteta, on suuri vaara joutua eksytyksen valtaan.

Seurakunnan tulee varustautua luopumuksen ja Antikristuksen aikaa varten ennen Jeesuksen takaisintuloa. Tämä on täysin vastakkaista sille, mitä minulle on opetettu Suomen vapaissa suunnissa vuosikaudet. En muista, että sunnuntaikokouksissa kukaan olisi julkisesti kehottanut minua valmistautumaan vaikeita aikoja varten seurakunnissamme. Päinvastoin minua on lohduteltu sillä, että Jeesus tempaa omansa pois ennen kuin Antikristus ilmestyy. Olen rauhoittanut mieltäni sillä, etten joudu maksamaan uskostani mahdollisesti koskaan sitä hintaa, mistä Raamattu meitä varottaa Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeiden lopussa sekä Ilmestyskirjassa. Nyt olen kuitenkin viimeisen vuoden aikana havainnut, että asia taitaa ollakin aivan toisin.

Oletteko pettäneet minua?

Raamattu kuvaa meille, että ennen Jeesuksen tuloa ja seurakunnan ylösottoa tapahtuu suuri luopumus ja Antikristus ottaa vallan. Ja juuri tuo Antikristus tekee saatanan vaikutuksesta suuret tunnusteot ja ihmeet. Hän tulee eksyttämään valtaisat määrät ihmisiä. Ketkä eksyvät? Maailmako? Ei maailma voi eksyä, koska he ovat jo eksyksissä. Ainoastaan oikealla tiellä oleva voi eksyä. Minulle on puhuttu tulevasta suuresta halki maailman kulkevasta herätyksen aallosta, jossa seurakunta ottaa haltuun Jumalan voimalla koko maailman. Siitä on mahtipontisesti laulettu ja sitä on julistettu lavalta väkevän kuuloisesti. On opetettu siitä, miten ennen Jeesuksen takaisintuloa herätyksen voima on niin suuri, että valtaisa osa maailmaa tulee pelastumaan.

Mutta eihän tuossa Raamatunkohdassa niin sanottu. Siinä sanottiin, että juuri ennen Jeesuksen tuloa Antikristus ottaa vallan ja tekee suuret ihmeteot, jotka saa aikaan suuren eksytyksen ja luopumuksen, ei herätystä. Siis luit aivan oikein. Ja lue se nyt vielä uudelleen, jos et usko. Siinä ei puhuta seurakunnan ylivallasta vaan Antikristuksen ylivallasta ennen Jeesuksen takaisintuloa ja ylöstempausta. Siinä ei puhuta suuresta yli maailman pyyhkäisevästä herätyksestä vaan suuresta yli maailman pyyhkäisevästä eksytyksestä ja luopumuksesta. Tällä en nyt tarkoita sitä, etteikö ihmisiä tulisi uskoon lopunaikana ja Antikristuksenkin aikana.

Kenet otat vastaan?

Oletetaanpa, että olemme nielaisseet vallitsevan opin siitä, että seurakunta ei joudu Antikristuksen aikaan. Me odotamme silloin suurta herätystä ja Jumalan voiman ilmentymistä. Julistamme suurella varmuudella ”siitä suuresta lopunajan herätyksestä”, jota seuraavat ihmeteot ja voiman ilmentymiset.

Eräänä päivänä näyttämölle astuu kaunopuheinen suuri karismaattiselta vaikuttava persoona, joka puhuu ennennäkemättömällä voimalla ja innolla. Häntä seuraa suuri määrä yliluonnollisia ihmetekoja, samankaltaisia kuin Jeesuksen päivinä. Hän saa jopa tulen lankeamaan alas taivaasta niin kuin Elian päivinä. Hän toimii kristillisen viitekehyksen alaisuudessa ja saa maailman uskomaan jumalaan. Niin, jumalaan eikä Jumalaan. Ateistitkin uskovat nyt, että jumala on, koska tunnusteot ja ihmeet ovat niin ilmeiset. Raamattu sanoo, että hän saa kaikki, suuret ja pienet kumartaaman pedon kuvaa. Hän vain saa tämän kaiken aikaan saatanallisella yliluonnollisella voimallaan ja lumoavilla puheillaan.

Hänen vaikutusvoimansa on niin voimakas ja vaikuttava, että harvat näkevät hänen lävitseen. Vähiten he, jotka odottavat ”tätä suurta herätystä”. Monet ottavat vastaan kristuksen elämäänsä herraksen tietämättä, että hän onkin Antikristus. Mihin joutuvat silloin ne kristityt, jotka odottavat seurakunnan ylivaltaa tässä maailman ajassa? Mihin joutuvat he, jotka odottavat suuria tunnustekoja ja ihmeitä? Pelkään, että Antikristuksen ylivalta uppoaa moniin herätystä odottaviin kristittyihin kuin kuuma puukko voihin.

Raamattu sanoo tuosta ihmisestä:

tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

Olen itse lihavoinut määrätyt kohdat. Siis ennen Jeesuksen tulemusta tapahtuu kaikkien aikojen suurin eksytys, herätyksestä ei puhuta mitään. Ennen Jeesuksen takaisintuloa tapahtuu käsittämättömän voimakas ihmeiden ja tunnustekojen aalto, jotka toimivat eksytyksenä niille, jotka eivät ota vastaan rakkautta Jumalan Sanan, Raamatun, totuuteen. Vain Raamattu ja Jumalan Hengelle ehdoton kuuliaisuus voi varjella meidät eksytykseltä.

Viisas vai tyhmä rakentaja

Olen surullinen kristikuntamme puolesta. Vain harvassa on niitä pasuunoita, jotka varottavat ja valmistavat seurakuntaa tulevaa varten. Emmehän me vain nuku tai ole tulleet sokeiksi? Puolet kymmenestä neitsyestä ei ollut valmiina, kun ylkä saapui. Ne, jotka olivat valmiit, menivät sisälle juhliin ja ovi suljettiin.

Tänään minä tahdon tehdä kaikkeni, jotta rakentaisin kalliolle, kun tulvat tulevat. Tahdon varautua kaikkein pahimpaan. Tahdon varautua siihen, että minut vangitaan. Rukoilen ja etsin Herraa, jotta olisin valmis kidutuksiin ja pahoinpitelyihin. En uhoa ja väitä kestäväni niitä, koska minusta ei ole kestämään omassa voimassani tuota kaikkea. Vain Jumalan voimassa voin kestää sen, mitä tuleva on. Vain lähellä Jeesusta, sydän kiinni Hänessä, minulla on rauha ja turvallisuus, vaikka tapahtuisi mitä. Hän on luvannut auttaa jokaista, joka Häntä totuudessa avuksi huutaa ja etsii. Jeesus sanoi seurakunnalle kerran:

Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. (Ilm. 2:10)

Voi niitä, jotka uskovat, ettei eksytystä tule! Voi niitä, joka laskevat elämänsä sen varaan, että pääsevät kuin koira veräjästä ahdingon aikaa pakoon! Voi niitä, jotka ovat kiinni tämän maailman materiassa ja silmäin pyyteessä! Miten he voivat kestää sen edessä, mikä on pian tuleva! Ja voi niitä paimenia, jotka eivät ole laumaansa varustaneet tulevia ahdingon aikoja varten. He ovat päinvastoin tyynnytelleet laumaansa, että kaikki on hyvin ja edessä on suuri seurakunnan hallintavallan aikakausi. Mihin he joutuvat, kun Antikristus nousee valtaan eksytystensä kanssa! Älkäämme eläkö valheellisessa valtakunta-illuusiossa tai herätys-kuplassa. Tulkaamme niistä ulos valvomaan ja varustautumaan tulevaa varten.

Tänään on rakas ystäväni aika rakentaa kalliolle. Älä tyynnytä mieltäsi sillä, ettet joudu kärsimään. Jeesus ei ole luvannut sitä sinulle. Sen sijaan Hän on luvannut sinulle voiman kestää kaiken, mitä on tuleva, jos otat vastaan rakkauden totuuteen ja lasket kustannuksesi valmiiksi niin pitkälle, että olet valmis olemaan uskollinen kuolemaan asti. Hän varjelee sinut ja perheesi, kun turvaat Häneen. Hänessä olemme voittajia, kun emme rakasta maailmaa emmekä sitä, mikä maailmassa on vaan Häntä, joka tuleva on. Menkööt kaikki; talot ja tavarat, kunhan saamme lujina seisoa Kristus-kalliolla loppuun asti. Se kestää ajassa ja ikuisuudessa. Kun näemme jo näinä päivinä tämän kaiken alkavan tapahtua, rohkaiskaa mielemme, sillä vapautuksemme päivä on lähellä! (Luuk. 21:28) Entä, jos Jeesus hakeekin meidät pois ennen Antikristusta? Kiitos Jumalalle siitä! Olimme varautuneet pahimpaan, mutta Jumala armahti. Jos taas emme varaudu pahimpaan, olemme vaarassa menettää kaiken. Jeesus sanoo meille:

Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä. (Luuk. 21:36)