Vesikaste, Raamattu ja SINÄ

Edessäsi on teksti, joka ei ole minkään herätysliikkeen tai kirkkokunnan teologinen julkilausuma tai tutkimusteos. Tekstin tarkoituksena on tuoda esille ainoastaan se, mitä Raamattu sanoo käsiteltävästä aiheesta. Olen pyrkinyt etsimään kaikki argumentit raamatullisen kasteen puolesta ja tuoda ne esille sellaisenaan kuin ne Raamatussa on. Jokainen totuutta janoava sielu voi itse tarkistaa Raamatustaan, ovatko asiat niin kuin olen ne esille tuonut.

Joskus on hyvä hetkeksi pysähtyä ja tarkata Raamatusta, mitä Jumala minulle puhuu ja sanoo. Joskus saatamme uida yleisen mielipiteen ja uskonnollisen valtavirran mukana ohi ilmoitetun Raamatun sanan. Herra armahtakoon meitä jokaista, että saisimme tehdä niin kuin Hän on meille Sanassaan viitoittanut. Saakoon tämä kirjanen osaltaan olla ottamassa pois kaikkia niitä uskonnollisuuden peitteitä lukijan sydämeltä, jotka estävät Jumalan sanan totuuden valoa loistamasta sisimpään.

Rukouksin lähetän matkaan tämä tekstin. Luotan siihen, että Jumalan sanan totuus on se voima, joka edelleen vapauttaa ihmisen palvelemaan Elävää Jumalaa ilman vääriä uskonnollisuuden tuomia ikeitä.

Lapset ja kaste

Seurakunnissa ja herätysliikkeissä on käyty vuosikymmeniä polemiikkia kasteen olemuksesta - onko oikein kastaa vauvoja vai kuuluuko kaste vain uskoontulleille? Luotettavaa vastausta ei anna herätysliike tai kirkolliskokous vaan Jumalan Sana, Raamattu.

Eräiden kirkkokuntien mukaan kastamaton vauva saattaa mennä synteinensä helvettiin, joka on luotu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. (Huom. ei ihmistä varten Matt. 25:41) Väitettä perustellaan sillä, että lapsi on siinnyt synnissä ja on perisynnin alainen. 

Viimeinen tuomio

Raamattu sanoo, että viimeisellä tuomiolla kukin ihminen tuomitaan tekojensa mukaan: 

”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan..” (Ilm. 20:12-13, 22:12, korostus TL)

Tässä ei puhuta mitään perisynnistä. Jumala tuomitsee ihmisen ihmisten tekosyntien mukaan. Kadotukseen joutuvat ihmiset eivät vastaa isiensä synneistä vaan omista synneistään. Viimeisellä tuomiolla olevat keskoset ja vauvana kuolleet ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Ei heidän isiensä syntien mukaan. Lienee selvää, että keskoset tai vauvat eivät ole koskaan syntiä tehneet. He pääsevät siis taivaaseen.

Perisyntikysymys

Eikö meissä ole sitten perisyntiä, jonka mukaan tuomitaan? Meissä on perisynti, jonka seurauksena kukin ihminen on syntynyt vajavaiseen ja kuolevaiseen ruumiiseen, mutta perisynnin vuoksi ketään ei Raamatun mukaan tuomita kadotukseen. Raamattu sanoo: 

"Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa." (Hes. 18:20, 5.Moos. 24:16) 

Lapset eivät siis joudu tuomiolle isien syntien vuoksi, joten perisynti ei ole Jumalan edessä kadostustuomion peruste.

Hyvän ja pahan erottaminen

Israelin kansan (vrt. Jumalan kansa) lähestyessä kohti luvattua maata (vrt. taivasta), Jumala sanoi päästävänsä sinne kaikki ne lapset, jotka eivät erota vielä hyvää pahasta. Raamattu sanoo: 

"..teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa." (5. Moos. 1:39)  

Lapsi on Jumalan edessä syyttömänä niin kauan, kunnes hän erottaa hyvän pahasta. Jossain vaiheessa jokainen tarpeeksi pitkälle eläessään tulee valitsemaan väärin, mutta siihen saakka hän on taivaskelpoinen.

Nimet Elämän Kirjassa

Raamattu sanoo, että Jumala pyyhkii elämän kirjasta niiden nimet, jotka ovat tehneet syntiä häntä vastaan. 

Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani." (2.Moos. 32:33) 

Olehan tarkkana! Keiden nimet Jumala pyyhkii Elämän Kirjasta (Ilm. 20:12 mukaan nimi täytyy olla Elämän Kirjassa jos mielii taivaaseen)? Jumala pyyhkii niiden nimet Elämän Kirjasta, jotka tekevät syntiä Häntä vastaan. Vauvojen nimet siis ovat vielä Elämän Kirjassa, koska he eivät ole tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Heidän nimiä ei ole vielä ollut tarve pyyhkiä pois. Vauvan nimi pyyhitään Elämän Kirjasta vasta silloin, kun hän tekee syntiä Jumalaa vastaan tietoisesti.  Jos vauva kuolee heti syntymänsä jälkeen, hän menee siis taivaaseen, koska hänen nimensä on Elämän Kirjassa.

Jeesuksen esimerkki

Jeesus itse vakuuttaa seuraajilleen voimakkaasti lasten autuutta hyvin tyhjentävästi. Raamattu sanoo: 

"Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä." (Mark. 10:13-16) 

Ensinnäkin Jeesus toteaa Taivasten Valtakunnan olevan lasten kaltainen. Hän ei vain totea lasten pääsevän sinne vaan toteaa Taivaan jopa olevan lasten kaltainen. Toiseksi Jeesus siunasi lapsia eikä kastanut. Kolmanneksi Matteuksen evankeliumissa (18:3) Jeesus sanoo:

"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan". 

Jeesus siis toteaa, että jokaisen tulisi tulla lasten kaltaiseksi päästäkseen taivaaseen. Lapsi on siis itsessään Jeesuksen mukaan taivaskelpoisen ihmisen esikuva.

Daavidin kuollut vauva

Raamattu kertoo, miten Kuningas Daavidin lapsi kuoli pian syntymänsä jälkeen. Lapsen vielä sairastaessaan Daavid paastosi ja rukoili Jumalaa, mutta Jumala näki hyväksi ottaa lapsen luoksensa. Kun Daavid sai viestin lapsen kuolemasta, hän lopetti itkun ja paastoamisen ja jatkoi elämäänsä normaalisti. Daavidin lähipiiri ihmetteli Daavidin toimintatapaa ja kysyi, miksi tämä teki niin. Eikö olisi ollut normaalia surra? Daavid vastasi silloin: 

”kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaja minun tyköni.” (2.Sam. 12:23) 

Daavid sanoi menevänsä vielä kerran lapsensa luokse. Muualta Raamatusta tiedämme, että Daavid pääsi taivaaseen, joten silloin myös hänen kuollut vauvansa pääsi taivaaseen.

Sitä ei löydy Raamatusta

On laitettava suuri painoarvo sille, että Raamatussa ei ole ainuttakaan tapausta, jossa vauvoja kastetaan. Kukaan ihminen maailmassa ei voi löytää Raamatusta vauvan kastamista, koska siellä ei sellaista ole. Lue Raamattusi läpi huolella ja huomaat tämän väitteen pitävän paikkansa. Lapsien kastaminen on kirkkoon alkuseurakunnan ajan jälkeen tullut vääristymä, jota ei Raamatun aikana toteutettu. Historian kirjojen mukaan ensimmäiset viittaukset vauvojen kastamiseen löytyvät vasta 200-luvulta. Kuitenkin vielä 300-luvulla kirkkoisät Augustinus ja Hieronymos, jotka olivat kristittyjen kotien poikia, ottivat kasteen vasta uskoon tultuaan.

Perhekunnittain

Ainoita argumentteja, joilla vauvakastetta yleensä puolustellaan, on perhekunnittain kastaminen, joka mainitaan jossain kohtaa apostolien tekoa. Se on melko köykäinen perusteluyritys, kun luemme vähän tarkemmin, mitä Raamattu sanoo perhekunnittain kastamisesta.

Elkanan perhe

Ensinnäkin käsitteisiin perhe tai perhekunta Raamattu sisällytä aina lapsia. Tästä hyvä esimerkki on 1. Samuelin kirjan 1:21-23: 

"Sitten se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan, mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa." Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän." (korostus ja alleviivaus TL)

Tässä kohdassa Raamattu sanoo, että Elkana ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle. Kuitenkin Elkanan vaimo, Hanna, jäi kotiin imettämään Samuel-vauvaa. Tässä kohdassa puhuttaessa perheestä, tarkoitettiin vain osaa perheestä, aikuisia, eikä Samuel-vauvaa.

Krispuksen perhekunta

Apostolien tekojen 18:8 kertoo meille eräästä synogogan esimiehen Krispuksen perhekunnasta, jotka kaikki tulivat uskoon: 

"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." 

Tässä Krispuksen perhekunta kokonaisuudessa kastettiin, koska kaikki perhekunnassa tulivat uskoon. Kaikki perhekunnasta olivat sen ikäisiä, että he kykenivät järjellisesti tulemaan uskoon. Siis uskoontulleet kastettiin. Vain heidät. Ei ketään muuta.

Tuskinpa kukaan evankelista menisi vastasyntyneelle saarnaamaan parannusta ja tämän jälkeen sanoisi vastasyntyneen tulleen uskoon. Krispuksen perhekunnassa ei ilmeisesti ollut vauvoja. Eihän kaikissa perhekunnissa ole juuri tällä hetkellä vauvoja. Varmasti jokainen meistä tunnemme sellaisia perhekuntia.

Kastettujen ikä

Raamattu myös antaa viitteen kastettavien ikähaitarista: 

"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." (Apt. 18:8, korostus TL) 

Miehet ja naiset kastettiin. Mies ja nainen viittaavat aikuisiin, ei lapsiin tai vauvoihin. Jokainen itse voi päätellä minkä ikäinen on mies tai nainen. Juutalaisessa kulttuurissa 12-vuotias oli lakiin nähden täysi-ikäinen. Kuitenkin voimme olla varmoja siitä, että 2-kuinen vauva ei ole mies eikä nainen – siis aikuinen. Kastettavan tulee kuitenkin olla sen ikäinen, että hän on a) tehnyt syntiä b) kykeneväinen tekemään parannuksen ja uskomaan Jeesukseen ja c) ottamaan omavalintaisesti järjen päätöksellään kasteen.

Kastetapauksia

On syytä tarkastella, ketkä Raamatussa kastettiin, miksi heidät kastettiin ja keitä he olivat.

Fariseukset

Johannes Kastajan luokse tuli kerran fariseuksia, jotka pyysivät päästä kasteelle. Johannes Kastaja sanoi: 

”Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä…” (Matt. 3:7-8) 

Kasteelle pääsy edellytys myös uskonnolliselta maailmalta oli parannus. Kääntymättömän ihmisen kaste on hyödytön. Ilmeisestikään Johannes ei kastanut näitä fariseuksia. Ei ainakaan tuossa mielentilassa ilman todellista sydämen parannusta. Kasteelle ei riitä vielä se, että on halu päästä kasteelle. On tehtävä parannus ja oltava uskossa. Pieneltä vauvalta ei voi vaatia parannusta ja uskoontuloa, koska hänellä ei ole vielä tekosyntejä kontollaan. Siksi häntä ei tarvitse myöskään kastaa.

Juutalaiset helluntaipäivänä

Apostolien tekojen toisessa luvussa Pietarin saarnan jälkeen juutalaisille tuli synnintunto. He kysyivät Pietarilta, että mitä heidän tulisi tehdä pelastuakseen. Pietari kehotti tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen. Parannus oli siis tehtävä ensin ja sitten vasta otettava kaste. (Apt. 2:37-38) Tämän vahvistaa (2:41): ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” 

Huomaa, että ne jotka ottivat Pietarin sanan vastaan, heidät kastettiin. Ei muita. Uskoontulo ja parannus olivat tässäkin tapauksena edellytyksenä kasteelle pääsylle.

Kandaken hoviherra

Kerran Henki johdatti Filippoksen julistamaan evankeliumia eräälle Kandaken hoviherralle. Kun hoviherra oli kuullut evankeliumin ja myös opetusta kasteesta, syntyi hänen ja Filippoksen välillä seuraava keskustelu: 

"Hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua? Silloin Filippos sanoi hänelle: "Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:36-38 Raamattu kansalle) 

Kun hoviherra kysyi, oliko jotain estettä kasteelle pääsylle, Filippos antoi ymmärtää, että kastaminen on mahdollista vain, jos hoviherralla on henkilökohtainen sydämen usko Jeesukseen. Muuten ei kastetta olisi voitu suorittaa. Vasta sydämen uskon jälkeen hoviherra kastettiin.

Kuitenkin Suomessa kastetaan vauvoja, jotka eivät ole tehneet ikinä syntiä, vuosittain tuhansia. Mitä jos suomalainen pappi ottaisi Filippukselta raamatullisesti mallia ja kysyisi kastettavalta vauvalta uskooko tämä Jeesukseen? Vastausta ei tulisi. Vauvaa ei siis voi kastaa Filippuksen esimerkin pohjalta, koska vauva ei itsessään voi vielä tulla uskoon. Hän on sellaisenaan Jeesuksen sovitustyön perusteella taivaskelpoinen niin kuin olemme edellä Raamatusta todenneet.

Apollos ja efesolaiset

Raamatussa on myös mainittu tapaus, jossa palavana evankelista tunnettu Apollos julisti evankeliumia efesolaisille. Apollos tunsi kuitenkin vain Johanneksen kasteen, joten hän ei kastanut uskoontulleita Herran Jeesuksen nimeen. Kun he kuulivat Priskillalta ja Akvilaalta, että kaste tuli ottaa Herran Jeesuksen nimeen, he olivat kuuliaisia Jumalan sanalle ja ottivat kasteen. (Apt. 18:25-26) Samoin nykyään vauvakasteen ennen uskoontuloa saaneiden tulisi ottaa uskovien kaste. Erona efesolaisiin nähden on vain se, että Johanneksen kaste löytyy Raamatusta mutta vauvakastetta ei. Johanneksen kaste oli vain vanhentunut kaste, joka oli ns. parannuksen kaste. Se on kuitenkin asia erikseen.

Uudestisyntyykö ihminen kasteessa?

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja jotkut muutkin uskonsuunnat opettavat ihmisen uudestisyntyvän kasteessa. Tässä ote evankelis-luterilaisen kirkon sivulta:

”Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta.”

(https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kaste)

On syytä tarkastella, mitä Raamattu tästä sanoo.

Kornelius ja lähipiiri

Apostolien tekojen 10. luvussa on tapaus, jossa sotapäällikkö Kornelius ystävineen tulivat uskoon Pietarin saarnan kautta. Uskoontulonsa jälkeen nämä täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat kielillä. Silloin Pietari totesi: 

"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. (Apt. 10:47-48) 

Pietari antaa ymmärtää, että kasteelle menolle on esteenä, jos henkilö ei ole uskossa. Nyt Pietari toteaa, että Pyhällä Hengellä täyttyneiden pakanoiden täytyy olla siis myös uskossa, jos ovat täyttyneet Hengelläkin. Pyhällä Hengellä kun ei voi täyttyä ilman uudestisyntymää. Kasteen edellytyksenä tässäkin tapauksessa oli henkilökohtainen usko Jeesukseen.

Huomaa siis tarkasti nyt yksi tärkeä seikka em. raamatunpaikasta. Kornelius ja hänen lähipiirinsä olivat saaneet Pyhän Hengen, vaikka heitä ei oltu edes kastettu! He siis eivät voineet uudestisyntyä kasteessa, koska olivat jo ennen kastetta uudestisyntyneet. Ja kaste otettiin sen merkin seurauksena, kun oltiin tultu uskoon ja saatu Pyhä Henki. Tämä kohta jo itsessään osoittaa selvästi, että ihminen ei uudestisynny kasteessa vaan hänen on täytynyt uudestisyntyä jo ennen kastetta.

Korinttilaiset

Paavali sanoo korinttilaisten uskovien uudestisyntyneen eli pelastuneen ennen kasteelle menoa. Ensinnäkin hän sanoi, ettei kastanut Korinttissa muuta kuin muutamat ihmiset: 

”Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen… Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan…” (1. Kor. 1:14,17) 

Kuitenkin Paavali kertoo samassa kirjeessä hieman myöhemmin, että hänen julistamansa evankeliumin kautta nimenomaiset korinttilaiset uudestisyntyivät. Paavali sanoo korinttilaisille: 

”…minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa” (1. Kor. 4:15) 

Huomaatko, että korinttilaisten uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa? Jos Paavali ei kastanut juuri ketään, mutta hänen kautta julistetun evankeliumin kautta korinttilaiset uudestisyntyivät, uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa.

Ympärileikkaus

Jotkut vetoavat siihen, että Vanhan Testamentin vauvojen ympärileikkaus olisi kasteen vertauskuva. Seuraava raamatunkohta kertoo, että ympärileikkaus oli uudestisyntymisen, eli uuden sydämen saamisen vertauskuva, eikä suinkaan kasteen:

Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;  vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. (Room. 2:28-29)

Siis oikea ympärileikkaus on ”sydämen ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä”. Ei siis sydämen ympärileikkaus ”kasteessa” vaan ”Hengessä”. Kun Jumalan Henki synnyttää ihmisen Jumalan lapseksi, hänen sydämensä muuttuu. Ihmisestä tulee uusi luomus (2.Kor. 5:17). Vanha väistyy ja uusi tulee tilalle. Tästä Hesekiel jo muinoin ennusti:

Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.  Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. (Hes. 36:26-27)

Jumalan Henki saa sen aikaan. Ei kastevesi. Näissä ei puhuta mitään kasteesta. Maailmassa on valitettavasti miljoonia ihmisiä, jotka on kastettu vauvana ja tänään he elävät muuttumattomalla sydämellä. Mutta näemme, että kun ihminen uudestisyntyy, hänen sydämensä ympärileikataan Jumalan Hengen toimesta, ja elämä muuttuu täysin. Kastevesi ei muuta ihmisen sydäntä. Jumalan Henki sen muuttaa.

Tämän vuoksi Vanhan Testamentin ympärileikkaus ei ole Raamatussa kasteen vertauskuva vaan uudestisyntymän. Raamatusta ei löydy mitään perusteita sille, että ympärileikkaus todistaisi vauvojen kastamisen puolesta.  Kasteelle menon tulisi toki seurata uudestisyntymää niin kuin Raamattu selkeästi opettaa.

Kasteen ulkoinen olemus

Sana kaste on alkukielessä baptizo, joka tarkoittaa upottaa veteen. Se ei siis ole muutamalla pisaralla valelua vaan kokonaan veteen upottamista. Tämä tulee esiin monissa raamatunkohdissa.

Johannes Kastajan toiminta

Johannes Kastajan toiminnasta sanotaan:  

”Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä." (Joh. 3:23, lihavointi TL) 

Vauvojen kastamiseen ei Suomen kirkkokulttuurissa paljoa vettä tarvita. Aikuisen ihmisen kastaminen veteen upottamalla edellyttää paljon vettä. Siksi Johannes kastoi useimmiten Jordan-virrassa. 

Kandaken hoviherra

Filippus, johdatettuaan Kandaken hoviherran uskoon, ei käyttänyt juomapullon muutamaa vesipisaraa kastaakseen sillä hoviherran. Sen sijaan Raamattu kertoo: 

”... ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:38) 

Heidän piti astua veteen, jotta hoviherra voitaisiin kastaa upottamalla.

Miksi upottamalla?

Miksi kastettava pitää upottaa kokonaan veteen? Kun tulimme uskoon, entinen elämämme kuoli ja uusi elämä syntyi. Kolossalaiskirjeen 3:3 sanoo: 

”Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. 

Kun joku kuolee, hänet on pian haudattava. On järjestettävä hautajaiset ruumiille. Kasteelle meneminen on vanhan ihmisen hautaamista. Raamattu sanoo: 

”Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan…” (Room. 6:4)

Kun ihminen haudataan, hänet peitetään kokonaan multiin. Muutama multahippu otsan päälle ei riitä hautaamiseksi. Tämän vuoksi raamatullinen kastaminen, baptizo, on oltava veteen kokonaan upottamista eikä veden kansaa valelua.

Armoliitto?

Eräs kirkkokunta opettaa tänään kasteen armoliitosta. Raamattu ei tunne tällaista. Vaikka kuinka Raamattua selaisi ja tutkisi, sieltä ei löydy mitään mainintaa kasteen armoliitosta. Sen sijaan Raamattu puhuu Uudesta liitosta, jonka Jumala teki Jeesuksen veren kautta:

”…tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:28)

”…uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.” (Luuk. 22:20)

Näemme siis, että Raamattu puhuu Jeesuksen veren armosta eikä kasteen armosta. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä valkeudessa vaeltavan ihmisen (1. Joh. 1:7), ei kastevesi. Oppi kasteen armoliitosta on siksi virheellinen ja harhaan johtava. Kaste ei välitä meille veren armoa. Mikä sitten välittää veren armon?

Raamattu sanoo:

”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois” (Apt. 3:19).

Huomaatko, että ihmisen synnit pyyhitään pois, kun hän tekee parannuksen? Kasteesta ei puhuta mitään. Jeesuksen veri on se voimatekijä, joka puhdistaa sydämen kaikesta synnistä (1.Joh.1:7), mutta siihen tarvitaan valkeuteen tuleminen ja parannus – synnistä pois kääntyminen.

Nyt kysymys kuuluukin: Oletko sinä tehnyt parannuksen ja kokenut sen, kun Jeesus puhdistaa omalla liiton verellään sydämesi puhtaaksi kaikesta synnistä? Oletko kokenut sydämen ympärileikkauksen – uudestisyntymän – jossa Pyhä Henki tekee sinut sisältä käsin uudeksi? Olen Raamatun Sanan nojalla 100 % varma, että kastevesi, ei aikuiskaste tai lapsikaste, voi sitä tehdä. Niin. Raamattu ei tunne lapsikastetta tai aikuiskastetta. Raamattu tuntee uskovien kasteen.

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen..” (Apt. 2:38)

Ensin siis parannus. Sen jälkeen tulee ”ottaa” kaste. Se otetaan itse. Sitä ei tule tehdä salaa puolustuskyvyttömälle vauvalle, joka on vielä vailla synnin tekemistä. Kastetta edeltää aina ensi parannus.

Sakramentti?

Jotkut kirkkokunnat opettavat kasteen olevan sakramentti. Mikä on sakramentti? Sakramentin sanotaan olevan Jumalan armon välittävä näkyvä merkki, jonka kautta hän pelastaa ihmisen kadotukselta, tekee hänet uudeksi ja puhdistaa synnistä.  

Olemme äsken havainneet, että ainut sakramentti Raamatussa – armon välittäjä – on Jeesus Kristus ja Hänen pyhä verensä.

”Hänet Jumala on asettanut armo­istuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska oli jumalallisessa kärsivällisyydessään jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.” (Room. 3:25)

Jeesus Kristus on siis armoistuin. Siis sellainen istuin, jonka eteen tulevat parannuksentekijät vanhurskautetaan, kun he laittavat toivonsa, luottamuksensa ja turvansa Hänen sovintovereensä.

Huomaatko, mikä suuri hengellinen petos on, jos ihminen ei ole tehnyt parannusta eikä tullut Jeesuksen eteen Hänen verensä puhdistettavaksi mutta silti luottaa kasteeseen? Silloin nämä ihmiset turvaavat johonkin, mikä ei pelasta! He ovat tehneet turvakseen kasteen, ”joka ei ole lihan saastan poistamista” (1Piet. 3:21). Synnin saastan poistaa Jeesuksen veri, joka alkaa vaikuttamaan parannuksen ja uskon kautta.

Pelkään, että Suomessa on tänään paljon kasteeseen turvaavia ihmisiä ilman parannusta ja elävää uskoa. Pelkään, että he eivät ole kokeneet uudestisyntymää. Pelkään, että he ovat ilman parannusta ja todellista pelastusta syntiensä orjina matkalla kadotukseen.

Eikä nyt ole kyse lapsikasteesta tai aikuiskasteesta. Raamattu ei tunne lapsikastetta eikä aikuiskastetta. Raamattu tuntee uskovien kasteen, joka otetaan uskoontulon jälkeen.

”Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen..” (Apt. 8:12)

Siis ne, jotka tulivat uskoon, heidät kastettiin. Ei muita.

Loppupäätelmä

Uskovien kasteesta ja sen merkityksestä voisi kirjoittaa vielä hyvin paljon. Kuitenkin tämä edellä mainittu riittänee perusteluksi. Jos olet tehnyt parannuksen ja sinulla on elävä usko Jeesukseen etkä ole käynyt uskovien upotuskasteella, toimi Raamatun ohjeiden mukaan:

”Ja nyt, mitä viivyttelet?... anna kastaa itsesi” (Apt. 22:16). 

Nimenomaan; anna kastaa itsesi! Ehkä joku teki sen joskus väkisin sinulta lupaa kysymättä, kun et vielä tajunnut vielä mitään viattomana oikeasta ja väärästä. Sellainen kaste ei ole raamatullista eikä merkitse mitään suuntaan eikä toiseen. Se on ihmisten keksimää uskonto-kulttuurillista muotojumalisuutta, joka perustuu ihmisten keksimiin perinnäissääntöihin pimittäen Jumalan Sanan totuuden ja paikoin jopa pelastuksen. Sellaisesta Raamattu sanoo: 

”te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden... mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” (Matt. 15:6,9)           

Tärkein asia   

Olet nyt lukenut kastetekstin loppuun asti. Tahdon kuitenkin lopuksi siirtää katseesi tärkeimpään asiaan, nimittäin pelastukseen.

Olet lukenut edellä Raamatun selvääkin selvemmän totuuden siitä, että pelastuakseen ihmisen on uudestisynnyttävä, tehtävä parannus ja turvattava Jeesukseen.

Siksi tahdonkin kysyä vielä kerran sinulta: Oletko oikeasti uudestisyntynyt? Milloin teit parannuksen ja turvasit Jeesukseen? Jos et tiedä, sinun on syytä tehdä se pian.

En ala nyt käännyttämään sinua. Uskon ja luotan, että tämä kirjanen on nyt jonkun sellaisen ihmisen käsissä, jota Jumala taivaasta kutsuu parannukseen ja pelastukseen. Ehkä sinulla on etsikkoaika ja syntisi polttelevat sinua. Olet miettinyt kuolemaa ja sinulla ei ole rauhaa sen edessä. Siksi kastettakin tärkeämpi kysymys on sinun pelastuksesi. Ei ryöväri ristillä ehtinyt kasteelle, mutta hän pääsi Jeesuksen sanojen mukaan taivaaseen, vaikka mahdollisuutta kasteelle ei kuolemaa tekevälle ryövärille ei enää annetukaan. Kaste on valtavan tärkeä asia uskovan elämässä. Kasteelle mentiin heti uskoontulon jälkeen Raamatussa. Niin. Uskoontulon jälkeen. Pelastumisen jälkeen. Uudestisyntymän jälkeen. Parannuksen ja Jeesukseen turvaamisen jälkeen.

Siksi haluan kehottaa sinua nyt tekemään parannuksen ja turvaamaan Jeesukseen. Kerro Jeesukselle kaikki syntisi juuri nyt mitkä painavat sydäntäsi. Polvistu yksinäiseen paikkaan. Sulje puhelimesi ja huuda Jeesusta avuksi. Ole valmis tekemään parannus kaikesta, mikä on Raamatun vastaista. Sano Jeesukselle, että haluat kuulua vain Hänelle, etkä enää synnille. Pyydä Häntä puhdistamaan sydämesi verellään. Turvaa Häneen. Hän on sinun syntiesi sovitus.

Tämän jälkeen sinun on hyvä mennä kasteelle, jos todella olet päättänyt seurata Jeesusta ja jättää taaksesi kaiken väärän entisen elämän, olkoot se sitten pientä tai suurta syntiä. Etsi itsellesi seurakunta, jossa opetetaan Raamattua terveesti ja raittiisti. Etsi sellainen seurakunta, jossa sinut voidaan kastaa uskovien kasteella. Liity siihen seurakuntaan ja kasva siellä.

Siunausta elämääsi! Rukoukseni on, että tapaamme kerran taivaassa!