He.

"He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät..." (Tiit. 1:16)

He katsovat, mitä maailma katsoo.

He himoitsevat, mitä maailma himoitsee.

He kuuntelevat, mitä maailma kuuntelee.

He puhuvat niinkuin maailma puhuu.

He käyttäytyvät niinkuin maailma käyttäytyy.

He rakastavat, mitä maailma rakastaa.

He viettävät aikansa siellä, missä maailmakin viettää.

He toteuttavat kaiken päivää silmäinsä pyyteitä.

He tavoittelevat elämän korskeutta.

He noudattavat mielensä haluja.

Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta voima vanhurskaaseen elämään puuttuu.

He väittävät tuntevansa Jumalan, vaikka he ovat maailman ystäviä ja Jumalan vihollisia.

He rakastavat hekumaa enemmän kuin Jumalaa.

He puhuvat armosta ja rakkaudesta, jotkä jättävät heidät hekuman ja maailman rakkauden valtaan.

He eivät koskaan joutuneet kilvoittelemaan päästäkseen sisälle ahtaasta portista.

He eivät koskaan lähteneet kaidalle tielle.

He menivät aikanaan sisään leveästä portista, jonka korvasyyhyyn saarnaava pastori esitteli heille taivastienä.

He vaeltavat laveaa tietä, jonka heidän kirkkokuntansa yleinen mielipide levensi aikanaan heille sopivan kokoiseksi.

He eivät elä parannuksessa vaan luottavat armoon, joka ei vapauta synnin kahleista.

He syntyivät aikanaan kirkkokunnan jäseniksi eivätkä koskaan Elävän Jumalan lapsiksi.

Heillä on se nimi, että he elävät, mutta he ovat kuolleita.

He eivät edes koskaan lähteet taivastielle.

He ovat uskonnollisuuden pettämiä.

He ovat sokeista sokeimpia.

Heitä varten Raamattuun kirjoitettiin testi: 

Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? (2. Kor. 13:5)

He tarvitsevat  synnintunnon, parannuksen ja Jeesuksen Kristuksen. 

Herra, vain sinä voit. Armahda ja pelasta heidät!

Amen.

Korvasyyhyn aikakausi. Nyt.

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3-4)

Oli tultu hetkeen, jolloin Paavalia odotti keisari Neron tuomioistuin. Pyövelin miekkaa oltiin pian teroittamassa ja mestauspölkky puhdistettaisiin pölyistä Paavalia varten. 

Juuri silloin Paavali koki sydämessään painavan kehoituksen kirjoittaa vielä kerran tulevalle sukupolvelle. Hän aivan kuin ojentaa viestikapulan tulevalle pastorisukupolvelle ja antaa viimeiset ohjeet nuorelle Timoteukselle - hänen työnsä jatkajalle.

Nyt ei ollu aika kirjottaa lämpimikseen joutavia vaan oli kerrottava tärkeimmät asiat. Aikaa ei olisi enää paljon jäljellä. Paavalin perintö nuorelle pastorille, Timoteukselle, oli jätettävä puhtaana ja muuttumattomana.

Aika tulee

Paavali näkee Pyhässä Hengessä tulevaisuuteen. Hän antaa profetaalisen varoituksen, millainen aika oli tulossa seurakunnan keskelle. Siihen oli varauduttava, koska tuleva valhe tulisi luikertelemaan valkeuden vaatteissa salaa ja turmiollisesti seurakunnan keskelle. Kyseessä olisi sisältäpäin tuleva hyökkäys totuutta vastaan. Timoteuksen tuli tuntea tämä asia edeltä. Vihollinen oli kuljettamassa kristikuntaan troijalaista hevosta, jonka sisältä tulisi syöksymään suuri eksytys yön hiljaisempana hetkenä.

Nyt Timoteusta kehotettiin valvomaan. Hän ei saisi olla unessa, vaikka muut nukkuisivat. Paavali uskoi paljon Timoteuksen varaan. Hän aivan kuin asetti Timoteuksen muurinaukkoon, ja kertoi toimintaohjeet tulevan hyökkäyksen varalle. Hyökkäyksen hetkellä Paavali ei ehkä enää olisi tässä maailmassa, mutta Paavalin kautta tullut perintö olisi edelleen olemassa. Nyt oli Timoteuksen sukupolven vuoro. Tästä eteenpäin Timoteus oli kristillisellä kentällä vailla Paavalin isällistä tukea. Oli aika lentää omilla siivillä.

Tässä meillä on paljon opittavaa. Mikään ei ole niin kriittinen vaihe herätysliikkeiden elinkaaressa kuin viestikapulan siirtäminen seuraavalle sukupolvelle. Epäonnistuminen voi maksaa tuhansien ihmisten sielut.

Eivät kärsi tervettä oppia

Tuon eksytyksen kärkenä olisi aikakausi, jolloin ihmiset eivät kärsi Raamatun tervettä oppia, joka tuomitsee ihmisen lihallisuuden. Ihmiset tulisivat ahdistumaan, kun puhutaan parannuksesta, vanhan ihmisen kuolemasta, ristinottamisesta ja itsensä kieltämisestä.

Ihmiset tulisivat rakastumaan uudenlaiseen humanistiseen lihaa hellivään julistukseen. Seurakuntiin tulisi sellainen valhe-evankeliumi, joka hyväksyy ihmisen aistillisuuden ja himot. Tuo valheellinen evankeliumi ei tuntisi mitään, mikä kuolettaa ihmisen minä-keskeisyyden. Päinvastoin tuo puolinainen evankeliumi antaisi ihmiselle luvan elää itselleen ja haluilleen. Armo tultaisiin vääristämään sellaiseksi valhe-armoksi, joka ei vapauta synnin orjaa vaan jättää hänet kadotettuun tilaansa. Ja nyt tälle synnin orjalle sanotaan, että ”Rauha, rauha ei mitään hätää.” Ihmisen synnin vamma parannettaisiin hyvin köykäisin ja valheellisin perustein niin kuin jo Jeremia aikanaan ennusti. (Jer. 6:14)

Monien seurakunnan alttareilta ei kuuluisi enää itkua synnin tähden eikä nähtäisi kivisydämien murtumista sisäiseen parannukseen ja mielenmuutokseen. Siellä ei olisi enää parannukseen johtavaa synnintuntoa. Sen sijaan seurakunnissa nähtäisiin väärän opetuksen kautta aikaansaatua valheellista rauhaa ja tyyneyttä. Ihmisiä kutsuttaisiin Jumalan valtakuntaan leveän portin kautta hyvin lavealle tielle. Heille kerrottaisiin, että tämä on se tie, joka vie taivaaseen. Ja kyseessä olisi yksi suurimmista petoksista, mitä koskaan kristikunnassa on ollut. Luotaisiin valheellinen evankeliumi, joka kadottaa eikä pelasta.

Omien himojensa mukaan

Niin. Kärkenä tässä eksytyksessä on ihmisen himojen salliminen. Ihmiset väsyisivät tulevaisuudessa sellaiseen julistukseen, jossa ihmisen himoille julistetaan kuolemantuomio. Seuraavat raamatunkohdat olisivat vieraita tuona aikana:

älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte (1Piet. 1:14)

pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (2. Piet. 1:14)

teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten (Kol. 4:22)

Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. (Room. 6:20)

Ihmiset tulisivat sulkemaan korvansa totuudelta, koska tarjolla olisi lihaa miellyttävä toisenlainen valhe-evankeliumi. Ihmiset etsisivät tulevaisuudessa sellaista sanomaa, joka antaisi heille luvan avoliittoihin, pornoon, epärehellisyyteen, maailman rakkauteen, itselleen elämiseen sekä jopa homoseksualisuuden hyväksymiseen luonnollisena asiana.

Nyt Paavali profetoi, että totuus korvattaisiin taruilla. Evankeliumi muunneltaisiin sellaiseen muotoon, että kyseessä olisi Jumalan kannalta katsoen ihmisten keksimä uskonnollinen taru ja petos. 

Ihmiset pyysivät aikanaan Aaronia tekemään kultaisen vasikan, sellaisen uuden jumala-kuvan, joka vastaisi ihmisten haluja. Ja Aaron myöntyi siihen. Kansa ei jaksanut odottaa Moosesta, ja siksi he lankesivat muuttamaan omaa jumalaansa toisenlaiseksi. Tuon jumalan edessä sai harjoittaa haureutta ja aistillisuutta.

Sama tapahtuisi nyt aikojen loppupuolella. Väsyessään valvomiseen ja Jeesuksen takaisintulon odottamiseen, ihmiset muokkaisivat evankeliumia sellaiseen muotoon, joka sopii heille paremmin. Ja he tulisivat löytämään uusia aaroneita, jotka puhuisivat juuri sitä, mikä heidän himoilleen ja haluilleen sopii.

Profetia on toteutunut

Näen valitettavasti tänään Suomessa profetian toteutuvan. Sanoma parannuksesta, mielenmuutoksesta on kadonnut. En näe synnintuntoa juuri missään. Aniharvat kokevat sellaista murhetta synnin tähden, joka saa aikaan sydämessä tapahtuvan murtumisen ja muutoksen. Jeesuksesta on tullut monille siunausautomaatti, jonka odotetaan siunaavan ihmisten lihalliset unelmat. Jumalan tahdon tekemisestä on siirrytty ihmisten unelmien hellimiseen.

Niin oli totuus kadonnut (Jes. 59:15) totesi kerran Jesaja. Niin on valitettavasti käynyt monissa seurakunnissa. Vaietaan totuudesta yhteisen sovun saamiseksi. Sopu on monille tärkeämpi kuin totuus. Maailmaa syleilevä rakkaus vesittää totuuden ja kristikunta on menossa kohti yhtä suurta kompromissia. Monet seurakunnat ovat aivan kuin kahden tuulen välissä. Pelätään, että talous ei kestä ja uhraajat loppuvat, jos julistus on liian totuudellista. Jumalan sanan totuudesta luovutaan joko vaikenemalla siitä tai vääristelemällä sitä ihmisten himojen mukaiseksi.

Ei kai vain kirkkokuntien johtajista ja pastoreista ole tulossa laskelmoivia Jumalan sanan kauppiaita, jotka puhuvat aina siitä, mikä milloinkin pitää kansan lompakot parhaiten auki? Lopetetaanko totuuden puhuminen siksi, ettei menetetä uhraajia? Aivan kuin Jumalan siunaus väistyisi totuuden puhumisen vuoksi! 

Olemme Suomen Siionissa vedenjakajalla. Uskon Lunastajan kulkevan nyt jokaisessa seurakunnassa tarkaten jokaisen sydäntä. Hän etsii ennen kaikkea sydämiä, jotka kaiken menettämisen uhalla pysyvät Hänen Sanansa totuudelle kuuliaisina. Hänen ristinsä työn kautta ihminen saa kaiken, mutta hän myös menettää kaiken. Niin. Hän menettää kaiken entisen, lihallisen ja väärän, mutta voittaa omakseen Kristuksen ja Hänen pyhyytensä. Jumala ei rakenna vanhan varaan mitään. Risti osoittaa ennen kaikkea sen, että MINUT on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, etten enää eläisi itselleni ja haluilleni. (Room. 6:6-14)

Herra etsii nyt niitä, jotka tahtovat erottua Golgatan työn kautta tästä maailmasta. (Gal. 1:4) Nii. Golgata julistaa meidän lihallisuudelle lopullista kuolemantuomiota. Me emme voi markkinoida Golgataa pelkkänä taivaspaikantuojana. Golgata pelastaa ihmisen ennen muuta häneltä itseltään julistamalla hänen lihallisuudelleen lopullisen kuoliniskun. Siis Kristuksen kuoleman oli minun lihani kuolema. Hänen kuolemaansa liittyminen on todellisen uskonelämän välttämätön elinehto. Meissä ei voi olla ylösnousemuselämää ilman Hänen kuolemaansa samaistumista. Mutta jos se toteutuu meidän elämissämme, saamme kokea näinä viimeisinä päivinä ennennäkemätöntä Jumalan voimaa, joka virtaa Vapahtajasta meihin ja pitää meidän lamppumme varmasti palamassa yön pimeimpänäkin hetkenä. Se on Hänen elämäänsä meissä, joiden oma elämä on Hänen kuolemansa valtaan luovutettu.

Aamen.

Saastan tulvaportit ovat avautuneet

Heinäkuu 2021 oli mittaushistorian kuumin.

Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.(Jes. 24:5-6)

Eikö ole erikoista, että ilmaston lämpeneminen ja maan saastuminen on ennustettu jo 2700 v. sitten Raamatussa? Ja sille annettu syy on, että ihmiset ovat rikkoneet lait ja muuttaneet käskyt, jotka Jumala on antanut.

Uskon, että muuttaessaan avioliitto-käsitteen, tehdessään abortteja, eläessään avoliitoissa, katsellessaan pornoa ja siunaamalla sen, jonka Jumala kiroaa, ihminen on vetänyt maailman ylle yhä syvenevän kirouksen kehityksen. En usko sen olevan sattumaa, että korona tuli Suomeen pian sen jälkeen, kun avioliittolait muutettiin ja Päivi Räsäsen julkituomat Jumalan totuus teilattiin koko kansan edessä.

Korona ja ilmastojutut. Ne ovat vakava varoitus sille jumalattomuuden kehitykselle, jota ihminen harjoittaa. 

Miten maalle käy?

Jesaja jatkaa saman luvun lopussa:

Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut, huojuu niinkuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse. (Jes. 24:19-20)

Niin. Milloin maa sitten tulee kuntoon? Olisiko seurakunnan aika alkaa panostamaan luonnonsuojeluun? Jumala ilmoittaa, että ihmisten rikkomukset ja synnit painavat maata niin syvästi, että maa ei tule tästä kehityksestä koskaan nousemaan. Tämä kaikki tulee päättymään siihen, että maa poltetaan tulella ja luodaan uusi taivas ja uusi maa. Siellä tulee asumaan vanhurskaus eikä mitään kirousta tule enää olemaan. Näin Ilmestyskirjan lopussa luvataan.

Meidän tulee nyt nostaa katseemme tulevaan. Älkäämme murehtiko tätä kaikkea. Nämä ovat synnytystuskia, jotka hetken kestävän kivun jälkeen tuovat esiin aivan uudenlaisen maailman ja todellisuuden niille, jotka seuraavat Jeesusta eivätkä anna maailman saastan eksyttää itseään.

Saastan tulvaportit ovat auenneet

Viimeisinä vuosina ihmiset ovat himoissaan avanneet sellaiset saastan tulvaportit, että seurakunta tulee joutumaan todella koville. Tuo eksytyksen tulva tulee syöksymään jokaista kirkkokuntaa ja herätysliikettä vastaan. Ja valitettavasti tulee tapahtumaan kaikkien aikojen suurin luopumus kristikunnassa. (2. Tess. 2.) 

Nuo laittomuuden tulvat ja virrat tulevat syöksymään jokaisen meidän elämäämme vasten. Eivät ne syöksy jumalattomia vastaan. He ovat virran mukana kulkevia hengellisesti kuolleita ihmisiä, jotka eivät näe tilaansa. Vain ne uskovat kestävät, jotka ovat kaivaneet perustuksensa syvään Kalliolle. Muut kokevat uskonelämässään suuren sortumisen. (Luuk. 6:46-49) He tulevat antamaan periksi sille paineelle ja eksytykselle, jonka tämä maailmasta syöksyvä saastan tulva tuo tullessaan. Ne, jotka pitäytyvät Sanaan, joutuvat vainottaviksi ja jopa surmattavaksi Jumalan sanan tähden, ei välttämättä Jeesuksen nimen tähden. (Ilm. 20:4, Mark. 4:17) Mutta heidän perustuksensa tulee kestämään kaiken tämän. Mikään Tuonelan kohdusta syöksyvä virta ei voita Kristus-kalliolle perustettua rakennusta. (Matt. 16:18)

Uusi Jeesus

Viimeisinä päivinä julistetaan väärää Jeesusta ja Kristusta, joka ei ole Raamatun Jeesus. Tuo uusi Jeesus tulee olemaan humanistinen Jeesus, joka hyväksyy ihmisen lihallisuuden ja aistillisuuden. Valhe-Jeesus ei vapauta synnistä vaan jättää ihmisen himojensa ja halujensa valtaan antaen siunauksen sille kaikelle. Ja tuo väärä Jeesus tullaan ottamaan avosylin vastaan, koska se miellyttää ihmisen lihaa. 

Tuo valhe-Jeesus tulee hyväksymään myös homouden ja lesbouden. Tämä kaikki tulee tapahtumaan rakkauden nimissä ja Raamattuun pitäytyvät tullaan leimaamaan kovasydämisiksi ja lakihenkisiksi. Tämä tulee jakamaan monet herätysliikkeet.

Todellinen Jeesus Kristus vapauttaa synnistä jokaisen, joka hyväksyy Hänet sellaisena kuin Hän on. Hän vei lihamme ristille ja pyytää näinä viimeisinä päivinä meitä kuolemaan itsellemme ja ottamaan vastaan Hänen elämänsä. Hän ei hyväksy minä-keskeistä elämää vaan julistaa, että se on luovutettava kuolemalle, jotta Hänen elämänsä pääsisi vaikuttamaan meissä pyhyyttä ja vanhurskautta. 

Hän ei ole ainoastaan vanhurskauttaja ja sovittaja vaan myös Lunastaja. Hän lunastaa synnin orjan vapauteen pois synnin hallintavallasta. Häntä ei aistillinen ja moderni uskonnollinen maailma tule hyväksymään. He kehottavat ihmistä toteuttamaan itseään, kun taas Jeesus Kristus kehottaa kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja seuraamaan itseään. Tämä vastakkainasettelu tulee korostumaan tulevina aikoina yhä syvemmin kristikunnassa. Vain ahdas portti ja kaita tie vievät perille. Niiden tärkeys tulee olemaan tulevina aikoina elämän ja kuoleman kysymys, kun joudumme ahtaalle Jumalan sanan tähden.

Nostakaa siis päämme ja rohkaiskaa mielemme. Vapautuksemme päivä on lähellä, ehkä jopa oven edessä. Jeesus Kristus tulee aivan pian pelastukseksi niille, joiden rakennus on Hänen ,ja Hänen Sanansa, varaan rakennettu. Valvokaamme ja olkaamme joka hetki valmiit, ettei rietasten eksytys saa meitä pois ainoalta oikealta perustaltamme.  (2. Piet. 3:17)

Raamattu ja vesikaste

Seurakunnissa ja herätysliikkeissä on käyty vuosikymmeniä polemiikkia kasteen olemuksesta - onko oikein kastaa vauvoja vai kuuluuko kaste vain uskoontulleille? Luotettavaa vastausta ei anna herätysliike tai kirkolliskokous vaan Jumalan Sana, Raamattu.

Lapset

Eräiden kirkkokuntien mukaan kastamaton lapsi menee synteinensä helvettiin, joka on luotu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. (Huom. ei ihmistä varten Matt. 25:41) Väitettä perustellaan sillä, että lapsi on siinnyt synnissä ja on perisynnin alainen.

Viimeinen tuomio

Raamattu sanoo, että viimeisellä tuomiolla kukin ihminen tuomitaan tekojensa mukaan: ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan..” (Ilm. 20:12-13, 22:12) Tässä ei puhuta mitään perisynnistä. Jumala tuomitsee ihmisen ihmisten tekosyntien mukaan. Kadotukseen joutuvat ihmiset eivät vastaa isiensä synneistä vaan omista synneistään. Viimeisellä tuomiolla olevat keskoset ja vauvana kuolleet ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Ei heidän isiensä syntien mukaan. Lienee selvää, että keskoset tai vauvat eivät ole koskaan syntiä tehneet. He pääsevät siis taivaaseen.

Perisyntikysymys

Eikö meissä ole sitten perisyntiä, jonka mukaan tuomitaan? Meissä on perisynti, jonka seurauksena kukin ihminen on syntynyt vajavaiseen ja kuolevaiseen ruumiiseen, mutta perisynnin vuoksi ketään ei Raamatun mukaan tuomita kadotukseen. Raamattu sanoo: "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa." (Hes. 18:20, 5.Moos. 24:16) Lapset eivät siis joudu tuomiolle isien syntien vuoksi, joten perisynti ei ole Jumalan edessä kadostustuomion peruste.

Hyvän ja pahan erottaminen

Israelin kansan (vrt. Jumalan kansa) lähestyessä kohti luvattua maata (vrt. taivasta), Jumala sanoi päästävänsä sinne kaikki ne lapset, jotka eivät erota vielä hyvää pahasta. Raamattu sanoo: "..teidän poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvä, mikä paha, ne pääsevät sinne; heille minä annan maan, ja he ottavat sen omaksensa." (5. Moos. 1:39) Lapsi on Jumalan edessä syyttömän niin kauan, kunnes hän erottaa hyvän pahasta. Jossain vaiheessa jokainen tarpeeksi pitkälle eläessään tulee valitsemaan väärin, mutta siihen saakka hän on taivaskelpoinen.

Nimet Elämän Kirjassa

Raamattu sanoo, että Jumala pyyhkii elämän kirjasta niiden nimet, jotka ovat tehneet syntiä häntä vastaan. Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani." (2.Moos. 32:33) Olehan tarkkana! Keiden nimet Jumala pyyhkii Elämän Kirjasta (vrt. Ilm. 20:12 mukaan nimi täytyy olla Elämän Kirjassa jos mielii taivaaseen)? Jumala pyyhkii niiden nimet Elämän Kirjasta, jotka tekevät syntiä Häntä vastaan. Vauvojen nimet siis ovat vielä Elämän Kirjassa, koska he eivät ole tehneet syntiä Jumalaa vastaan. Heidän nimiä ei ole vielä ollut tarve pyyhkiä pois. Vauvan nimi pyyhitään Elämän Kirjasta vasta silloin, kun hän tekee syntiä Jumalaa vastaan tietoisesti.  Jos vauva kuolee heti syntymänsä jälkeen, hän menee siis taivaaseen, koska hänen nimensä on Elämän Kirjassa.

Jeesuksen esimerkki

Jeesus itse vakuuttaa seuraajilleen voimakkaasti lasten autuutta hyvin tyhjentävästi. Raamattu sanoo: "Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä." (Mark. 10:13-16) Ensinnäkin Jeesus toteaa Taivasten Valtakunnan olevan lasten kaltainen. Hän ei vain totea lasten pääsevän sinne vaan toteaa Taivaan jopa olevan lasten kaltainen. Toiseksi Jeesus siunasi lapsia eikä kastanut. Kolmanneksi Matteuksen evankeliumissa (18:3) Jeesus sanoo: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan". Jeesus siis toteaa, että jokaisen tulisi tulla lasten kaltaiseksi päästäkseen taivaaseen. Lapsi on siis itsessään Jeesuksen mukaan taivaan esikuva ja taivaskelpoinen.

Daavidin kuollut vauva

Raamattu kertoo, miten Kuningas Daavidin lapsi kuoli pian syntymänsä jälkeen. Lapsen vielä sairastaessaan Daavid paastosi ja rukoili Jumalaa, mutta Jumala näki hyväksi ottaa lapsen luoksensa. Kun Daavid sai viesti lapsen kuolemasta, hän lopetti itkun ja paastoamisen ja jatkoi elämäänsä normaalisti. Daavidin lähipiiri ihmetteli Daavidin toimintatapaa ja kysyi, miksi tämä teki niin. Eikö olisi ollut normaalia surra? Daavid vastasi silloin: ”kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaja minun tyköni.” (2.Sam. 12:23) Daavid sanoi menevänsä vielä kerran lapsensa luokse. Muualta Raamatusta tiedämme, että Daavid pääsi taivaaseen, joten silloin myös hänen kuollut vauvansa pääsi taivaaseen.

Lapsikastetta ei löydy Raamatusta

Viimeisenä argumenttina lapsikastetta vastaan tahdon sanoa, että Raamatussa ei ole ainuttakaan tapausta, jossa vauvoja kastetaan. Kukaan ihminen maailmassa ei voi löytää Raamatusta lapsen kastamista, koska siellä ei sellaista ole. Lue Raamattusi läpi huolella ja huomaat tämän väitteen pitävän paikkansa. Lapsien kastaminen on kirkkoon alkuseurakunnan ajan jälkeen tullut vääristymä, jota ei Raamatun aikana toteutettu. Historian kirjojen mukaan ensimmäiset viittaukset vauvojen kastamiseen löytyvät vasta 200-luvulta. Kuitenkin vielä 300-luvulla kirkkoisät Augustinus ja Hieronymos, jotka olivat kristittyjen kotien poikia, ottivat kasteen vasta uskoon tultuaan.

Perhekunnittain

Ainoita argumentteja, joilla lapsikastetta yleensä puolustellaan, on perhekunnittain kastaminen, joka mainitaan jossain kohtaa apostolien tekoa. Se on melko köykäinen perusteluyritys, kun luemme vähän tarkemmin, mitä Raamattu sanoo perhekunnittain kastamisesta.

Elkanan perhe

Ensinnäkin käsitteisiin perhe tai perhekunta Raamattu sisällytä aina lapsia. Tästä hyvä esimerkki on 1. Samuelin kirjan 1:21-23: "Sitten se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan, mutta Hanna ei lähtenyt, vaan sanoi miehellensä: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi." Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niinkuin hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa." Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän." Tässä kohdassa Raamattu sanoo, että Elkana ja koko hänen perheensä lähti uhraamaan Herralle. Kuitenkin Elkanan vaimo, Hanna, jäi kotiin imettämään Samuel-vauvaa. Tässä kohdassa puhuttaessa perheestä, tarkoitettiin vain osaa perheestä, aikuisia, eikä Samuel-vauvaa.

Krispuksen perhekunta

Apostolien tekojen 18:8 kertoo meille eräästä synogogan esimiehen Krispuksen perhekunnasta, jotka kaikki tulivat uskoon: "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin." Tässä Krispuksen perhekunta kokonaisuudessa kastettiin, koska kaikki perhekunnassa tulivat uskoon. Kaikki perhekunnasta olivat sen ikäisiä, että he kykenivät järjellisesti tulemaan uskoon. Tuskinpa kukaan evankelista menisi vastasyntyneelle saarnaamaan parannusta ja tämän jälkeen sanoisi vastasyntyneen tulleen uskoon. Krispuksen perhekunnassa ei ilmeisesti ollut vauvoja. Eihän kaikissa perhekunnissa ole juuri tällä hetkellä vauvoja. Varmisti jokainen meistä tunnemme sellaisia perhekuntia.

Kastettujen ikä

Raamattu myös antaa viitteen kastettavien ikähaitarista: "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset." (Apt. 18:8) Miehet ja naiset kastettiin. Jokainen itse voi päätellä minkä ikäinen on mies tai nainen. Juutalaisessa kulttuurissa 12-vuotias oli lain edessä mies. Kuitenkin voimme olla varmoja siitä, että 2-kuinen vauva ei ole mies eikä nainen. Kastettavan tulee kuitenkin olla sen ikäinen, että hän on a) tehnyt syntiä b) kykeneväinen tekemään parannuksen ja uskomaan Jeesukseen ja c) ottamaan omavalintaisesti järjen päätöksellään kasteen.

Kastetapauksia

On syytä tarkastella, ketkä Raamatussa kastettiin, miksi heidät kastettiin ja keitä he olivat.

Fariseukset

Johannes Kastajan luokse tuli kerran fariseuksia, jotka pyysivät päästä kasteelle. Johannes Kastaja sanoi: ”Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä…” (Matt. 3:7-8) Kasteelle pääsy edellytys myös uskonnolliselta maailmalta oli parannus. Kääntymättömän ihmisen kaste on hyödytön. Ilmeisestikään Johannes ei kastanut näitä fariseuksia. Kasteelle ei riitä vielä se, että on halu päästä kasteelle. On tehtävä parannus ja oltava uskossa.

Juutalaiset helluntaipäivänä

Apostolien tekojen toisessa luvussa Pietarin saarnan jälkeen juutalaisille tuli synnintunto. He kysyivät Pietarilta, että mitä heidän tulisi tehdä pelastuakseen. Pietari kehotti tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen. Parannus oli siis tehtävä ensin ja sitten vasta otettava kaste. (Apt. 2:37-38) Tämän vahvistaa (2:41): ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” Huomaa, että ne jotka ottivat Pietarin sanan vastaan, heidät kastettiin. Ei muita. Uskoontulo oli tässäkin tapauksena edellytyksenä kasteelle pääsylle.

Kandaken hoviherra

Kerran Henki johdatti Filippoksen julistamaan evankeliumia eräälle Kandaken hoviherralle. Kun hoviherra oli kuullut evankeliumin ja myös opetusta kasteesta, syntyi hänen ja Filippoksen välillä seuraava keskustelu: "Hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua? Silloin Filippos sanoi hänelle: "Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:36-38 Raamattu kansalle) Kun hoviherra kysyi, oliko jotain estettä kasteelle pääsylle, Filippos antoi ymmärtää, että kastaminen on mahdollista vain, jos hoviherralla on henkilökohtainen sydämen usko Jeesukseen. Muuten ei kastetta olisi voitu suorittaa. Vasta sydämen uskon jälkeen hoviherra kastettiin. Kuitenkin Suomessa kastetaan synnittömiä vauvoja vuosittain tuhansia. Mitä jos suomalainen pappi ottaisi Filippukselta raamatullisesti mallia ja kysyisi kastettavalta vauvalta uskooko tämä Jeesukseen? Vastausta ei tulisi. Mutta kirkko on keksinyt ovelan tavan kiertää tämä kysymys. On keksitty kummit, jotka uskovat vauvan puolesta. Raamattussa ei ole sanaakaan kummeista eikä toisen puolesta uskomisesta. Mieletön ajatus, että joku voisi tehdä parannuksen ja uskoa toisen puolesta. Laitappa Raamattuhakuun hakusanaksi kummi ja katso montako osumaa löytyy. Ei yhtään.

Apollos ja efesolaiset

Raamatussa on myös mainittu tapaus, jossa palavana evankelista tunnettu Apollos julisti evankeliumia efesolaisille. Apollos tunsi kuitenkin vain Johanneksen kasteen, joten hän ei kastanut uskoontulleita Herran Jeesuksen nimeen. Kun he kuulivat Paavalilta, että kaste tuli ottaa Herran Jeesuksen nimeen, he olivat kuuliaisia Jumalan sanalle ja ottivat kasteen. (Apt. 19:1-5) Samoin nykyään lapsikasteen ennen uskoontuloa saaneiden tulisi ottaa uskovien kaste. Erona efesolaisiin nähden on vain se, että Johanneksen kaste löytyy Raamatusta mutta lapsikastetta ei. Johanneksen kaste oli vain vanhentunut kaste, joka oli ns. parannuksen kaste. Se on kuitenkin asia erikseen.

Kornelius ja lähipiiri

Apostolien tekojen 10. luvussa on tapaus, jossa sotapäällikkö Kornelius ystävineen tulivat uskoon Pietarin saarnan kautta. Uskoontulonsa jälkeen nämä täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat kielillä. Silloin Pietari totesi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. (Apt. 10:47-48) Pietari antaa ymmärtää, että kasteelle menolle on esteenä, jos henkilö ei ole uskossa. Nyt Pietari toteaa, että Pyhällä Hengellä täyttyneiden pakanoiden täytyy olla siis myös uskossa, jos ovat täyttyneet Hengelläkin. Pyhällä Hengellä kun ei voi täyttyä ilman uudestisyntymää. Kasteen edellytyksenä tässäkin tapauksessa oli henkilökohtainen usko Jeesukseen.

Korinttilaiset, uudestisyntymä ja kaste

Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja jotkut vapaatkin suunnat opettavat ihmisen uudestisyntyvän kasteessa. Tätä ei löydy Raamatusta. Nimittäin Paavali sanoo korinttilaisten uskovien uudestisyntyneen eli pelastuneen ennen kasteelle menoa. Ensinnäkin hän sanoi, ettei kastanut Korinttissa muuta kuin muutamat ihmiset: ”Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen… Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan…” (1. Kor. 1:14,17) Kuitenkin Paavali kertoo samassa kirjeessä hieman myöhemmin, että hänen julistamansa evankeliumin kautta nimenomaiset korinttilaiset uudestisyntyivät. Paavali sanoo korinttilaisille: ”… minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa” (1. Kor. 4:15) Huomaatko, että korinttilaisten uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa? Jos Paavali ei kastanut juuri ketään, mutta hänen kautta julistetun evankeliumin kautta korinttilaiset uudestisyntyivät, uudestisyntyminen ei voinut tapahtua kasteessa.

Kasteen ulkoinen olemus

Sana kaste on alkukielessä baptizo, joka tarkoittaa upottaa veteen. Se ei siis ole muutamalla pisaralla valelua vaan kokonaan veteen upottamista. Tämä tulee esiin monissa raamatunkohdissa.

Johannes Kastajan toiminta

Johannes Kastajan toiminnasta sanotaan: ”Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä." (Joh. 3:23) Vauvojen kastamiseen ei Suomen kirkkokulttuurissa paljoa vettä tarvita. Aikuisen ihmisen kastaminen veteen upottamalla edellyttää paljon vettä. Siksi Johannes kastoi useimmiten Jordan-virrassa.

Kandaken hoviherra

Filippus, johdatettuaan Kandaken hoviherran uskoon, ei käyttänyt juomapullon muutamaa vesipisaraa kastaakseen sillä hoviherran. Sen sijaan Raamattu kertoo: ”... ja he molemmat, Filippos ja hoviherra astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet." (Apt. 8:38) Heidän piti astua veteen, jotta hoviherra voitaisiin kastaa upottamalla.

Miksi upottamalla?

Miksi kastettava pitää upottaa kokonaan veteen? Kun tulimme uskoon, entinen elämämme kuoli ja uusi elämä syntyi. Kolossalaiskirjeen 3:3 sanoo: ”Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Kun joku kuolee, hänet on pian haudattava. On järjestettävä hautajaiset ruumiille. Kasteelle meneminen on vanhan ihmisen hautaamista. Raamattu sanoo: ”Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan…” (Room. 6:4) Kun ihminen haudataan, hänet peitetään kokonaan multiin. Muutama multahippu otsan päälle ei riitä hautaamiseksi. Tämän vuoksi raamatullinen kastaminen, baptizo, on oltava veteen kokonaan upottamista eikä veden kansaa valelua.

Lopuksi

Uskovien kasteesta ja sen merkityksestä voisi kirjoittaa vielä hyvin paljon. Kuitenkin tämä edellä mainittu riittänee perusteluksi. Jos olet tehnyt parannuksen ja sinulla on elävä usko Jeesukseen etkä ole käynyt uskovien upotuskasteella, toimi Raamatun ohjeiden mukaan: ”Ja nyt, mitä viivyttelet?... anna kastaa itsesi” (Apt. 22:16). Nimenomaan; anna kastaa itsesi! Ehkä joku teki sen joskus väkisin sinulta lupaa kysymättä, kun et vielä tajunnut vielä mitään viattomana oikeasta ja väärästä. Sellainen kaste ei ole raamatullista eikä merkitse mitään suuntaan eikä toiseen. Se on ihmisten keksimää uskonto-kulttuurisllista muotojumalisuutta, joka perustuu ihmisten keksimiin perinnäissääntöihin pimittäen Jumalan Sanan totuuden ja paikoin jopa pelastuksen. Sellaisesta Raamattu sanoo: ”te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden... mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” (Matt. 15:6,9)                   

                            

                            

Mitä meille tänään kuuluu?

Älä sano: "Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?" Sillä sitä et viisaudesta kysy. (Saarn. 7:11)

Eikö eilisen siunauksiin juuttuminen halvaannuta kaiken todellisen eteenpäin menemisen? 

Katso monia herätysliikkeitä ja kirkkokuntia, miten ne yrittävät elää eilisen siunauksista, ja kuitenkin tänään todellinen elämä puuttuu. On menetetty kyky elää Jumalan tuoreuden virrassa. 

Eikö kaiken muutoksen avain piile siinä, että jokainen kysyisi itseltään "Mitä minulle tänään kuuluu? Mitä liikkeelleni tänään kuuluu?" Valitettavasti monet arvokkaat herätysliikkeet muistuttavat enemmän museoita kuin Jumalan armeijaa. Ne ovat kyllä hartaita, kauniita ja niissä on muisto jostain menneestä hyvästä mutta elämää niissä ei ole. Vain muistoja. Vain kuollutta eilisen kauneutta. Mutta ei elämää.

Älkäämme päivitelkö tätä päivää vertaamalla sitä eiliseen. Jeesus Kristus on sama tänään kuin eilen. Hänen virtansa on vettä täynnä, jos uskallamme päästää kätemme ja katseemme irti eilisen kuivuneista puroista, ja heittäytyä Hänen virtaansa voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin. On löydettävä Hänet ja Hänen virtansa samalla tavalla kuin eilinen sukupolvi sen löysi. He etsivät ja löysivät. He kolkuttivat ja heille avattiin. Mutta heidän tultaan ja paloaan ei saada syntymälahjana. Ne on löydettävä itse. Menneet sukupolvet maksoivat siunauksistaan usein kovan hinnan. Eikä Jumalan siunaukset ole tänäänkään alennusmyynnissä. Niistä on maksettava hinta tämän hyvinvoinnin keskellä. Tie Ylösnousemukseen kulkee edelleen kuoleman kautta. Ristin tie ei ole eikä tule olemaan muodissa, koska se tappaa ihmisen omat unelmat ja haaveet. Ristin tiellä on vain Jumalan tahto. Ja se vie meidät kuoleman kautta Jumalan voiman keskipisteeseen.

On uskallettava päästää irti uskonnollisesta eilisen haikailusta. Siinä ei ole elämää, vaikka se tuntuu niin oikealta. On kyettävä uudistumaan ja ahkeroimaan, että löydettäisiin Jeesus ja Hänen tahtonsa uudestaan tässä ajassa. Hän kyllä antaa löytää itsensä tänään niinkuin Hän antoi menneille sukupolvillekin, jos me olemme halukkaita tekemään Hänen tahtonsa ja etsimään Hänen kasvojaan.

On kuoltava eiliselle, jotta tämän päivän siunaus voisi puhjeta kukkaan. 

Jumalan voiman keskipisteessä

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1. Kor. 1:18) 

Sanoma rististä on Jumalan ihmeellinen voima (kreik. dynamis). Jumalan voiman kaikki ilmentymät, olivatpa ne voimatekoja, ihmeitä tai Hengen täytetyttä, kulminoituvat ristin sanomaan. Syvällinen ristin sanoman omistaminen omaan elämään uskon kautta vie ihmisen Jumalan voiman keskipisteeseen.

Ristin sanomaan kulmioituu koko Jumalan voiman majesteellisuus. Se on avain kaikkeen Jumalan voiman vaikutuspiiriin ihmisen elämässä. Ristin sanoma on portti aivan toisenlaiseen maailmaan, Jumalan koko valtakunnan suuriin aarreaittoihin, Se on ovi kaikkeen siihen, mitä Jumala ja Jeesus ovat. Se on portti, josta aukeaa Jumalan valtasuuruuden kaikki ilmenemismuodot. Ei ole mitään rajoituksia sille voimalle, jonka ristin sanoma avaa ihmiselle. "Jumalalle ei mikä ole mahdotonta", ilmoittaa meille Raamattu. Ristin sanoma tuo tämän voiman syvyyden ihmisen elämään.

Voiman syvyys

Ristin sanomassa on voima, joka uudestisynnyttää synteihinsä kuolleen, sokean, eksyneen ja äärimmäisen pahan ihmisen Jumalan lapseksi, Ristin sanoman syvyyden äärimmäinen ilmentymä on juuri siinä, että se tekee elottomasta ja pahasta, elävän ja pyhän. Mikään muu voima ei kykene tähän. 

Ehkä lähes kaikki arkuutemme ja ongelmamme uskovaisina johtuvat ristin sanoman liikan heikosta ja suppeasta käsittämisestä. Välttyisimme hyvin monelta turhalta taistelulta, jos näkisimme itsemme ristin kautta niin kuin Raamattu opettaa. Tuo sanoma on kuin dynamiitti, joka räjäyttää kaikki epäuskon ja epäilysten linnakkeet mielistämme, jos vain uskomme siihen niin kuin Raamattu sanoo. Tuo sanoma poistaa kaiken pelon ja tuo sen tilalle ihmeellisen Taivaallisen Isän rakkauden tilalle. Se vie mennessään tuomion sekä alamittaisuuden tunteen sisimmästä. Risti asettaa eteemme riman, jonka yli ei tarvitse ponnistella. Sen eteen saa kaatua sellaisena kuin on vailla omaa voimaa. Siinä voimaton puetetaan uuteen voimaan ja syyllinen puetetaan syyttömyyteen. Jumala julistaa ihmiselle ristiltä, että Hänen puoleltaan kaikki on hyvin. Jeesuksen ristin vaikutuspiirissä Jumallla ei ole mitään moitetta ihmistä kohtaan. Ristin sanoma tekee vajavaista ihmisestä Jumalan silmissä yhtä vanhurskaan ja pyhän kuin Jumala itse on. Jeesuksen ristin kuolema oli minun kuolemani. Tänään Hänen elämänsä on minun elämäni.

Kaikki siunaukset

Ristin sanomaan sisältyy kaikki mitä tarvitsemme. Tie Pyhän Hengen maailmoihin avautuu Golgatan täytetyn työn kautta. Pyhä Henki toimii voimakkaimmin siellä, missä sanoma Golgatan täytetystä työstä on raivannut tien Pyhän Hengen toiminnalle. 

Todennäköistä on, että lähes kaikki hengelliset näivetystilat on korjattavissa Golgatan työn syvemmällä ymmärtämisellä ja ristin sanoman tuoreella näkemisellä. 

Ristin sanoman syvällinen ymmärtäminen vapauttaa meidät murehtimisesta, koska sen kautta Taivas vakuuttaa meille, että Isä pitää huolen. Ristin sanoma julistaa meille, että kaikki tulevatkin ongelmamme on jo etukäteen hoidossa.

Tie ensirakkauteen

On aikoja, jolloin uskovan on pysähdyttävä ja kysyttävä itseltään: miksi juoksen ja teen tätä kaikkea? Jos motiivina ei ole ristintyöstä kumpuava rakkaus Vapahtajaan kohtaan, on erittäin tarpeellista alkaa etsimään Golgatan työn tuoreutta omaan sieluunsa syvemmin. Mitä kirkkaammin uskova näkee Golgatan työn, sitä suuremmassa Jumalan voiman keskiössä hän vaeltaa. Siinä on voitelu. Emme tarvitse mitään erityisvoitelua. Hän, joka vaeltaa tuore Golgatan näky silmiensä edessä, on alati upotettu Jumalan voiman keskipisteeseen ja voiteluun. 

Vain Golgatan työtä katselemalla ja ihailemalla syntyy ensirakkaus Jeesusta kohtaan. Se ei synny ponnisteluilla, yrittämisellä tai kuuliaisuuden äärimmäisellä tavoittelulla. Jumala tahtoo aina, että kuuliaisuutemme perustuisi rakkaudesta ja kiitollisuudesta nousevaan haluun elää Vapahtajamme tahdon mukaan. Hän ei antanut meille ensin käskylistaa vaan Golgatan työn, jonka syvällinen omistaminen antaa meille kaiken sen halun ja rakkauden elää levosta kösin kuuliaista elämää Jumalan tahdon mukaan. Sanoma rististä synnyttää kuuliaisuuden. Aito kuulaisuus ei synny missään muualla kuin Jumalan rakkauden ja voiman keskiössä; Golgatan ristintyön syvyyksissä.

Viluinen, maailman tuulissa vapiseva lammas, ei löydä turvaa ja voimaa mistään muualta kuin Golgatan verisen ristin juurelta. Siksi Golgatan työtä on opiskeltava. Sen äärellä on viivyttävä. On löydettävä ajattomuus, jossa Jumalan Henki voi antaa meille ilmestyksen ristin sanomasta, joka on tie Jumalan kaikkeen voimaaj siunaukseen.

Sanoma rististä on Jumalan voima. Jokaiselle uskovalle.

Yksi ainoa

mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois. (Luuk. 10:42)

Marian sydän paloi päästä Jeesuksen läheisyyteen. Hän janosi kuulla Jeesuksen sanoja. Hän ei tavoitellut näkyvää paikkaa ihmisten silmissä, hän tahtoi päästä lähemmäs Jeesusta. 

Hän ei ensisijaisesti kaivannut toimintaa ja palvelemista, toisin kuin hänen sisarensa, hänen sielunsa sai tyydytyksen vain Jeesuksen sanojen kuuntelemisesta ja Hänen persoonansa läsnäolosta.

Jeesus sanoi, että yksi ainoa on tarpeen meidän elämässämme, ja se on Marian osa. Itse asiassa meille toimintaa kaipaaville on jopa tyrmistyttävää uskoa sitä, että Jeesuksen silmissä on vain yksi ainoa tärkeä asia: omistaa sydämen kaipuu olla Hänen edessään ja kuunnella Häntä. Ei mitään muuta. Vain se. Siitä kumpaa kaikki muu. Meidän ei tarvitse kuin olla lähellä Häntä. Ja Hän vaikuttaa kaiken muun.

Me kaipaamme toimintaa ja äksöniä, mutta Jeesus kaipaa meitä. Jeesus itse asiassa ei näytä olevan kiinnostunut kovinkaan paljoa Martan palvelusta ja touhuilusta. Näyttää, jopa siltä, että Jeesus lievästi moittii Marttaa, jolle touhuilu merkitsi käytännössä enemmän kuin vieressä oleva Mestari. 

Jeesus etsii ja kaipaa löytää "Maria-sieluja", joille ei riitä mikään muu kuin Mestarin läheisyys ja Hänen Elävät Sanansa. Hän on siinä aivan lähellä. Ihan vieressä. Hän odottaa, että voisi puhua Elämän Sanoja ja antaa meidän tuntea Hänet syvemmin kuin koskaan ennen.

Takaisin Golgatalle

Muista siis, mistä olet langennut. (Ilm. 2:5)

Olen tullut vakaasti siihen tulokseen, että koko Jumalan seurakunta Suomessa tarvitsee äärimmäisen kipeästi tuoreen näyn ja kosketuksen Golgatan työn syvyydestä. Ei vain pinnallista tietämystä rististä vaan sisäisen ja omakohtaisen tuoreen näkökyvyn omalle hengelleen siitä, mitä minun puolestani tehtiin Golgatalla. On saatava uusi ymmärrys henkeen ja sieluun Jeesuksen sovituksesta, lahjavanhurskaudesta ja verestä.

Pelkkä parannus ja penseydestä puhuminen ei riitä. Ensirakkauden sytyttää vain Golgatan työn ilmestyksenomainen tuoreus sisäisessä maailmassa Pyhän Hengen antamana. On saatava kirkas näky tästä mies- ja naiskohtaisesti. 

Minun on vaikea uskoa, että seurakunta on valmis herätykseen tai mihinkään hengelliseen läpimurtoon ennen kuin Siionissa löydetään uudestaan syvä käsitys Golgatan työn kokonaisvaltaisuudesta. Ilman sitä toiminta ja touhuilu on vain "efesolaista" puurtamista, josta puuttuu aito ja todellinen rakkaus Vapahtajaan. Golgatan verinen armonvirta avaa aina Elävän Veden virrat. Eivät ne kaipaamamme Hengen virrat muualla aukea kuin tuoreessa Jeesuksen sovintoveren armon kokemisessa ja näkemisessä. 

Uskon, että tähän Jumala kutsuu nyt koko Siionia. Mikään muu ei nosta apatian vallassa olevaa Jumalan kansaa kuin tuore näky Jeesuksen sovitustyöstä omakohtaisena todellisuutena.

Kutsusi hinta

Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. (Mark. 8:35)

Löydät hänet Luukkaan evankeliumin 1.-3. jakeista; Johannes Kastajan. Hän oli yksinäinen erämaan mies, joka oli lahjomaton sanomalleen ja kutsulleen. Saarnatekstit eivät muuttuneet, olipa edessä sitten tavallinen duunari, pappi tai kuningas. Ja juuri siksi hänen elämänsä ja palveluaikansa jäivät niin lyhyiksi. Jos hän olisi laimentanut sanomaansa kuninkaan edessä, hän olisi saanut pitää päänsä. Tai jos hän olisi ollut hiljaa ja vaiennut silloin, kun oli kyse kansan johtajan helmasynnistä, hänen saarnatoimensa olisi saanut jatkua. Mutta ei. Hän ei myynyt kutsuaan eikä hänen sanomansa ollut ostettavissa. 

Kesti ehkä noin puolitoista vuotta ja Johannes Kastajan palvelutyö loppui mestaajan pölkylle. Johannes olisi voinut laskelmoida monien mielestä sanojaan hieman hienovaraisemmiksi. Hän olisi joidenkin mielestä voinut olla taidollisempi siinä kenelle puhui ja mitä puhui. Mutta tuo mies oli täysin Jumalan ja iankaikkisuuden valtaama. Kun oli kyse Jumalan kansan kohtalosta, sanomaa ei voinut laimentaa.

Haluan nostaa kuitenkin esiin nyt erään erikoisen yksityiskohdan Johanneksen elämästä. Hänen täytyi joutua aikanaan nimittäin suureen kutsumuskamppailuun. Palataanpa hänen elämänsä alkupuolelle.

Latu auki piireihin

Johannes oli syntyperältään isänsä sekä äitinsä puolelta Aaronin sukua. Hänen isänsä toimi pappina Abian arvostetussa joukko-osastossa. Ainoana poikana ja lapsena Johanneksella olisi ollut siis tie auki suoraan sen ajan papiston ytimeen. Ei olisi tarvittu ihmissuhdetaitoja eikä kyynärpäitä. Mooseksen laki antoi hänelle täydet valtuudet periä isänsä pappisviran.

Johanneksen edessä siis siinsi yläluokkainen elämä, maine, arvostus, hengellinen johtajuus, hengellinen auktoriteetti, elatus ja yltäkylläinen elämä. Tuo kaikki oli Johanneksen edessä, jos se vain kelpaisi hänelle. Ei tarvittu kuin odottaa ja kasvaa aikuiseksi niin Jumalan sana takasi Johannekselle kaiken tämän ilmaiseksi.

Kun vielä tähän kaikkeen lisätään se tosiasia, että Johanneksesta oli enkelin kautta profetoitu suurta Hengen miestä, kaikki näytti olevan selvää. Miehestä tulisi varmasti kaikkien aikojen suurin pappi, kenties jopa ylipappi, joka kääntäisi opetuksillaan ja elämällään Jumalan kansan kohtalon.

Sisäinen kutsu

Johanneksen sisällä kuitenkin paloi erilainen tuli. Tuo palo veti häntä alati yksinäisyyteen ja erämaahan Jumalan kasvojen eteen. Hän ei lämmennyt sille ajatukselle, että hän pääsisi ilmaiseksi sen ajan uskonnolliseen eliittiin, Israelin papiston kultaiseen kermaan, jolle oli makea elämä ja ihmisten arvostus taattuna. Ei. Sisäinen tuli ja palo polttivat hänet irti siitä, mitä hänelle inhimillisesti uskonnollinen maailma tarjosi. Hän janosi Jumalaa. Hän kaipasi viettää aikaansa yksin Herransa edessä. Ajattomuus merkitsi hänelle enemmän kuin ajallinen. Ja juuri sen vuoksi hänestä kasvoi kaikkien aikojen suurin Jumalan profeetta.

Raamattu ei kerro meille Johanneksen kutsumuskamppailuista, mutta jossain vaiheessa hänen täytyi käydä sisäinen jaakobinpaini oman kutsunsa suhteen. Pysähdypä hetkeksi tähän. Ajattele, mikä houkutus Johanneksella oli valita helpompi tie, joka tarjoaisi hänelle ilmaiseksi sitä suurta tehtävää, mitä hänestä oli profetoitu. Se tie oli auki suoraan hänen edessään. Monelle meille olisi suuri houkutus vaientaa tuo sisäisen maailman ääni, joka enteili vaikeaa ja äärimmäisen kivikkoista tulevaisuutta inhimillisesti ajatellen. Eikö moni meistä olisi tietoisesti halunnut ymmärtää papistoon "auki olevat ovet" Jumalan valmistamaksi tieksi? Johannes oli kuitenkin rehellinen kutsujalleen ja Pyhän Hengen äänelle. Hän ei ollut ostettavissa. 

Jos Johannes olisi valinnut helpon tien uskonnolisen yläluokan piireihin, hän olisi joutunut myymän kutsunsa ja sanomansa. Hänen olisi tarvinnut pyöristää julistuksensa ja sanomansa terävintä kärkeä sillä tavalla, ettei se olisi satuttanut uskonnollisia helppoheikkejä. Jos hän olisi antanut periksi lihalliselle mielelleen ja valinnut auki olevan pappisviran, hän olisi myynyt kutsunusa uskonnollisen valtavirran kultaiselle alttarille.

Mutta Johannes oli mies, jota ei kiinnostanut uskonnollinen maine ja valta. Hän tunsi sisäisesti kutsujansa. Hän oli saanut Jumalalta radikaalin sanoman, joka kääntäisi Jumalan kansan uudestaan Jumalan puoleen. Tuota sanomaa ei sen ajan papisto ja uskonnollinen valtavirta eri kuppikunnissaan olisi ikinä ymmärtänyt. Siksi Johanneksen oli valittava yksinäisen miehen tie kaukana ihmisten kiitoksilta ja ihailuilta.

Papinpuku päällä hän olisi saanut ihailun ja kiitoksen. Nyt hän sai ylipappien ja kirjanoppineiden vihat niskoilleen, mutta Jumalan puolelleen. Ja se oli ainut asia, mikä hänelle merkitsi - olla kutsujalleen mieliksi.

Sinä

Ymmärrätkö, mitä Johanneksen kutsu puhuu meille tänään?

Haluaisin ensin kysyä sinulta: mikä on sinun kutsusi hinta? On mahdollista, että sinulle on avattu tie uskonnollisiin piireihin, jossa saat mainetta sekä istumapaikan aikamme vaikutusvaltaisten pastoreiden sekä uskonnollisten päättäjien seurassa. Mutta tärkein kysymys on se, että joudutko myymään kutsusi ja sanomasi terävimmän kärjen silloin. On mahdollista, että jodut vaikenemaan monista tärkeistä asioista, jotta pysyisit piirien sisäpuolella.

Pelkään, että monet aikamme evankelistat, pastorit, vanhimmat ja paimenet istuvat tänään sellaisissa sisäpiireissä, joissa heillä on kultaiset kuolaimet suussaan. Heille on tarjottu asema ja nimi, jotka hivelevät heidän uskonnollista lihaansa, mutta se kaikki on ostettu liian kovalla rahalla. Heidän suuhunsa on asetettu sellaiset kuolaimet, joita johtava elin ohjastaa. He eivät voi puhua sisäpiirin yleisiä linjoja vastaan, eivät edes silloin, kun linjat alkavat lipsumaan Jumalan tahdosta poispäin. Heidät on ostettu Jumalan antamasta kutsusta pois istumaan sidotuin käsin ja suljetuin suin uskonnollisen eliitin laivaan, jonka suuntaa he eivät voi ikinä muuttaa. He eivät ole enää vastavirtaan uivia Jumalan sotureita vaan kutsunsa kalliilla hinnalla myyneitä, uskonnollisen valtavirran kuljettavia kaleeriorjia, joiden kapteeneina toimivat rautaiset komiteat ja hallitukset. Mikä sääli! Kysynkin siksi: kuinka moni Jumalan miehet ja naiset ovat joutuneet noihin kultaisiin kuolaimiin? Kuinka moni on myynyt kutsunsa ja sanomansa paremman uskonnollisen aseman tai parempiin piireihin pääsyn hinnalla? Pelkäänpä pahoin, että heitä on liian monia.

Lopuksi

Emme todennäköisesti tietäisi tänään Johanneksesta mitään, jos hän olisi valinnut helpomman tien, valtavirran tien, joka olisi vaatinut alttarilleen Jumalan antaman profeetan sanoman ja kutsun. Erämaan tie ja yksinäisyyden tie oli kuitenkin paras tie, vaikka ne maksoivatkin koko Johanneksen elämän.

Ystäväni, puhun sinulle nyt vakavasti. On mahdollista, että eteesi asetetaan tie, joka hivelee lihaasi, mutta sillä tiellä kätesi ja suusi sidotaan. Tai on mahdollista, että ne ovat jo sidotut. Tiedä se, että Jumala ei kutsuaan eikä armolahjojaan ikinä kadu. Mutta ihminen voi lihallisessa innossaan ja vauhtikristillisyyden sokaisemana hypätä sellaiseen laivaan, jossa hän menettää kutsunsa, sanomansa ja jopa voitelunsa. Pysähdy siis. Vedä hetki happea ja katsele ympärillesi. Onko sinut puettu ihmisten valjaisiin, kauniisiin ja kultaisiin valjaisiin, jotka kuitenkin sitovat sinut toteuttamaan toisen ihmisen omia sydämen näkyjä ja unelmia. Jos näin on niin tee kaikkesi, että voisit palata siihen, mistä kerran lankesit pois. Se ei ole helppoa. Se voi maksaa maineesi ja ystäväsi. Mutta se tuo Jumalan takaisin matkaasi. Ja vain sillä on merkitystä.

Jeesuksen seuraaminen maksaa aina koko elämän. Jos tahdomme säilyttää elämämme, uskonnollisenkin, kadotamme lopulta kaiken. Mutta jos olemme valmiit luopumaan kaikesta, uskonnollisestakin, elämässämme voi toteutua  Jumalan meille räätälöimä kutsu ja sen mukana tuleva voitelu.

Osta totuutta, älä myy.. (San. 23:23), sanoo Raamattu. Teehkäämme siis kaikkemme, että saisimme pitää kutsumme ja totuutemme itsellämme. Älkäämme myykö sitä mistään hinnasta vieraan vallan kultaisen ikeen alle!

Siionin syöpä

Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. (Ilm. 2:14)

Ongelmat eivät korjaannu vaikenemalla niistä. Jeesus näki Pergamonin seurakunnassa olevan vakavan harhan, johon täytyi puuttua. Synti piti mainita nimeltä, se piti tunnistaa ja sen jälkeen tuhota parannuksenteon ja verenpeson kautta. 

Kyseisessä seurakunnassa jäytävä hengellinen syöpä oli Bileamin oppi, joka teki kuolettavaa tuhoa seurakunnan ytimessä. Siihen oli puututtava ajoissa. Jeesuksen piti mainita tuo yksittäinen synti nimeltä. Jumalan taivaasta siihen syntiin katsottiin tulisilmin. Se piti tuhota ennen kuin se tuhoaisi seurakunnan.

Pelkään pahoin, että tänään, lopun aikana, tuo Bileamin oppi on vielä suurempi vaiettu mätäpaise Suomen Siionissa kuin kukaan edes osaa aavistaa. Siitä ei juurikaan puhuta. Siitä ei saarnata eikä varoteta julkisesti. Siksi rukoukseni on, että Jumalan sana saisi puhkaista tuon mätäpaiseen, ja parantaa sen ennen kuin on liian myöhäistä.

Bileamin eksytys

Juudankirje, 2. Pietarin kirje ja Ilmestyskirja mainitsevat tuon tapahtuman, joka sai alkunsa 4. Mooseksen kirjasta. Israelin kansa oli lähtenyt liikkeelle matkaan karitsan veren kautta. Viholliskansat eivät voineet kestää tuon kansan edessä, koska Herra oli sen kanssa. Israel voitti jokaisen vihollisen, joka sen eteen tuli.

Kun Mooabin kuningas, Baalak, kuuli siitä, että Israelin kansa on lähestymässä hänen maitaan, hän hätääntyi. Tuo kansa oli tuhottava keinolla millä hyvänsä. Niinpä Mooab laittoi kaikkensa peliin. Hän kutsui Midianin maasta Bileamin, tietäjän, joka näki Korkeimman näkyjä. Baalak tarjosi Bileamille suuren summan, jos tämä kiroaisi Israelin. He nousivat yhdessä vuoren päälle ja katselivat laaksoon leiriytyneen Jumalan kansan mahtavuutta. Silloin Bileam totesi Baalakille, että tuota kansaa ei voi kirota. Se on Herran kansa, ja Herran siunaus lepää sen yllä. Sitä on mahdoton kirota, koska Jumala on sen keskellä. Mikään kirous ei tehoa siihen.

Baalak pettyi. Mutta Bileam oli kuitenkin kiero mies. Hän antoi tiskin alta erään petollisen ohjeen Baalakille. Hän opetti Baalakia virittämään ansan Israelin miehille. Niin. Nimenomaan miehille. Kaikista voimakkaimmille ja väkevimmille miehille. Bileam kehotti Baalakia lähettämään haureellisia naisia Israelin leiriin Silloin Jumalan siunaus väistyisi itsestään kansan yltä pois, ja tuomio astuisi siunauksen tilalle.

Baalak teki niin kuin Bileam opetti. Näin Jumalan kansan nuoret miehet eksytettiin lihallisella Bileamin eksytyksellä pois Jumalan tahdosta. He lankesivat haureuteen vieraan kansan naisten kanssa. Näin Jumalan siunaus väistyi kansan yltä ja siitä tuli heikko, koska Herran siunaus väistyi sen yltä.

Pastoreiden eksytys

heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä... He ovat hyljänneet suoran tien, ovat eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä... ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa." (2. Piet. 2:14,15,19,22)

Nyt pyydän sinua keskittymään ja hiljentymään sydämesi hetkeksi. Pysähdytään tähän hetkeen ja kuunnellaan, mitä Jumalan sana sanoo. Bileamin eksytys vaikutti edelleen Uuden Testamentin aikana ja tänään se vaikuttaa ehkä voimakkaammiin kuin milloinkaan. 

Pietari kirjoittaa profetaalisessa Hengessä, että tuon eksytyksen vallassa olevien silmät ovat täynnä haureutta. Ei ole siis kyse välttämättä fyysisestä, bordelleissa tapahtuvasta, haureudesta. On kyse silmän synnistä, joka saastuttaa ja valtaa miehen sydämen.

Nyt tämän synnin sanotaan koskevan erityisesti niitä, jotka lupaavat muille evankeliuimin vapautta. Se on siis pastoreiden, evankelistojen, vanhimmistoveljien ja sananjulistajien eksytys. Siis niiden, joiden pitäisi olla Jeesuksen veren evankeliumin julistajia. Niiden, joiden pitäisi olla Jumalan välikappaleina auttamassa ihmisiä vapauteen synnin kahleista. Nyt Bileamin eksytyksen mainitaan olevan juuri monien heidän ongelmansa.

Raamattu mainitsee, että he itse ovat turmeluksen orjia, vaikka lupaavat muille vapautta. He ovat tulleet Bileamin eksytyksen voittamiksi. He ovat tulleet haureuden synnin orjiksi, vaikka he eivät ole käyneet bordelleissa. "Heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä." Näin Sana ilmoittaa. Nämä entiset Jumalan palvelijat ovat tulleet kyltymättömiksi haureuden synnille. Heitä viedään kuin pässiä narussa. He eivät ole enää lankeilevia vaan synnin orjia.

Suomen Siion

Perkele on nähnyt Suomen Siionin voittosaaton vuosikymmenten ajalta. Herätysliikkeet ovat voittaneet vahvojen Jumalan miesten ja naisten kautta perkeleen omaisuutta Jumalan aittoihin. Katsele  nyt henkesi silmin, miten perkele on vihainen kuin Baalak siellä vuoren päällä Bileamin kanssa, kun he katsovat voittoisaa Jumalan kansaa. Perkele tahtoisi kirota Suomen Siionin, mutta hän ei pysty siihen. Tämä kansa on Jeesuksen veren turvissa oleva kansa, jonka keskellä Herra itse asuu ja vaikuttaa.

Koska perkele ei ole pystynyt kiroamaan Suomen Siionia, hän on punonut vuosituhansia vanhan eksytyksen modernimpaan muotoon. Hän näkee Jumalan palvelijoiden taskuissa olevat älypuhelimet ja työhuoneissa olevat läppärit. Niissä ovat tämän päivän bordellit. Niiden kautta jokainen Siionin Jumalan mies pääsee omaan yksityiseen bordelliinsa muutamassa sekunnissa, jos vain tahtoo.

En nyt osoita ketään sormella, mutta tutkimusten mukaan jopa 60-75 % kristityistä miehistä (alle 70 v.) katsoo ainakin silloin tällöin pornoa. Erästä pastoria kiellettiin puhumasta pornosta Jumalan palvelijoiden konferenssissa, koska niin monen tiedettiin olevan kiinni siinä. Keskustellessani kristittyjen kanssa, olen havainnut, että porno on ehkä suurin ongelma monen kristityn miehen elämässä. Ongelma ei ole uusi, mutta hyvin kärjistynyt ja laajentunut älyteknologian myötä.

Kysynkin sinulta: milloin olet viimeksi kuullut saarnatuolista noustavan tuota Bileamin eksytystä vastaan? Oletko aikoihin kuullut saarnaa, jossa käydään käsiksi pornon syntiin? Aikanaan David Wilkerson varoitti voimakkaasti kyseisestä synnistä, mutta tänään asiasta puhutaan mielestäni hyvin vähän. Varsinkin, kun ottaa huomioon ongelman laajuden ja syvyyden. En osaa sanoa, miksi siitä on tullu lähes tabu. Syitä voi vain arvailla, mutta pelkään niin monien Jumalan palvelijoiden olevan pornossa kiinni, että siitä on sen vuoksi vaikea itse puhua. Usein tabuissa piilee yhteisön suurin ongelma. Ja tällä yhteisöllä tarkoitan nyt koko Suomen kristikansaa enkä jotain tiettyä joukkoa.

Pako

Paetkaa haureutta. (1. Kor. 6:18)

Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta... (1. Tim. 6:11)

Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta... (2. Tim. 2:22)

Sama mies, joka niin ihanasti puhui armossa kasvamisesta, ylösnousemusvoiman vaikutuksista ja Jeesuksen veren voimasta, antaa seurakunnalle ja nuorelle pastori-Timoteukselle käskyn: Pakene haureutta! Oliko Paavali lakihenkinen antaessaan tuon käskyn? Ei. Se oli käytännön ohje laiskuuden sijaan. Jos talo on tulessa, meidän on paettava hätäuloskäynnistä. Palohälytin, pelastustie ja kyltit ovat hyödyttömiä, jos me emme lähde sohvalta liikkeelle. Jäämme liekkeihin ja palamme niihin, jos emme itse pakene ajoissa tulipaloa, vaikka turvallisuusohjeet olisivat ensiluokkaisia.

Eikö Jeesuksen veressä ja ylösnousemusvoimassa ole voima vapauttaa mies pornon kahleista? Siinä, missä Uuden Testamentin armo vapautti ihmisen synnin kahleista, monet ovat turvautuneet valhearmoon, joka jättää miehen pornon kahleisiin. Onko pornon voima suurempi kuin Jeesuksen voima? Missä on vika, kun vapautta ei aina tule? Vika on siinä, että emme pakene pornoa.

Annan sinulle muutaman esimerkin. 

Eräs suomalainen perheenisä tuli ensimmäistä kertaa elämässään synnintuntoon ja vapautui pornosta kertaheitolla. Hän oli aina ajatellut olleensa uskossa, vaikka olikin pornon orja. Nyt hän ymmärsi, että hänen on tehtävä rehellinen parannus ja pesäero tuosta synnistä. Hän kuuli ensimmäistä kertaa ihon alle menevän julistuksen parannuksesta ja murtui Herransa edessä. Hän ymmärsi, että pornon kanssa leikkimisen on loputtava tai muutoin hän totisesti tuhoutuu. Tuossa hetkessä, parannusta tehdessään, synnin kahleet kirposivat Jeesuksen verisessä haavoissa. Silloin tämä perheenisä sai ennenkokemattoman vapauden. Jälkeenpäin hän pohti, että uudestisyntyikö hän vasta silloin.

Eräs mies pakeni pornoa viemällä läppärin metsään ampuen haulikolla siihen. Hän oli siitä hetkestä vapaa.

Eräs mies vapautui pornosta, kun tyttöystävä kertoi jättävänsä tämän seuraavasta kerrasta.

Joku on vapautunut, kun on vaihtanut puhelinta ja sulkenut netin siitä.

Jeesus totisesti tulee mukaan vapauttajaksi, kun me olemme valmiit tekemään radikaaleja muutoksia ja parannuksen soveliaita hedelmiä. Ei ole kyse lakihenkisyydestä vaan sillanpääasemien polttamisesta ja takaporttien sulkemisesta. 

Lopuksi

Pelkään, että yksi syy Jumalan voiman puuttumiseen seurakunnissamme on se, että niin monet vastuunkantajat ovat jatkuvat ristiriidan vallassa pornon, Bileamin eksytyksen, kanssa. Heidän hengelliset ja henkiset voimavaransa kuluvat syyttävän omantunnon ja syyllisyyden alla. 

He turvaavat armoon, joka ei vapauta synnistä vaan ainoastaan peittää sen. Eräs mies kertoi minulle, että hänen ongelmansa pornon suhteen oli väärä armo, jonka turviin sai aina palata. Ja se antoi hänelle aivan kuin alitajuisesti luvan jatkaa synnissä. Se ei kuitenkaan ole Jumalan armo. Jumalan armo ei jätä ikinä ihmistä saastan valtaan ja synnin orjaksi. Lue Roomalaiskirjeen 6. luku tarkkaan. Synti ei voi hallita armon alla olevaa (6:14->). Jos mies on synnin kahleissa vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen, missä on vika? Ei ainakaan Jumalassa ja Jeesuksen voimassa.

Pelkään, että eräänä päivänä helvetissä on lukematon määrä sieluja, jotka luulivat olevansa vain heikkoja, mutta olivatkin synnin orjia ja voittamia. Synti totisesti kadottaa ihmisen. Raamatun kaksi viimeistä lukua vielä varottavat meitä siitä. Taivaaseen ei mene porteista sisälle koskaan mitään epäpyhää ja saastaista. 

Rukoilemme herätystä, mutta ensin Jeesuksen pitää puhdistaa Herran temppeli kaikesta väärästä. Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, ensimmäisenä piti temppelistä ajaa ulos kaikki sinne kuulumaton. Vasta sen jälkeen astui esiin Golgata, Ylösnousemus ja helluntai. Me rukoilemme herätystä. Se on oikein. Mutta Jeesus tahtoisi puhdistaa ensin seurakuntansa. Ja silloin Hänen on puututtava siinä olevaan syntiin. Vasta silloin, kun Elävän Veden virtojen kanavat on puhdistettu auki, virrat voivat virrata temppelistä ulos maailmaan päin.

Synnin orjan todellinen muutos lähtee siitä, että hän kauhistuu omaa tilaansa, tulee polttavaan synnintuntoon ja murtuu Jeesuksensa edessä. Synnintunto ei ole sama asia kuin lankeemuksen jälkeinen morkkis tai syyllisyys. Morkkis ajaa jälkien peittelyn tielle niin kuin Daavid teki. Synnintunto ajaa ihmisen sellaiseen parannukseen, jossa paetaan syntiä kaikella voimalla, kunnes vaara on ohi ja sydän kaukana siitä, mikä tuhoaa ja kadottaa sielun. Jeesus taisteli himoistamme ja synneistämme täyden voiton Golgatalla. Kaikki voima tulee Häneltä. Älä siis ajattele Jeesusta vain Vapahtajana, joka vapauttaa helvetistä. Hän on Vapahtaja, joka vapauttaa synnistä. Niin Raamattu lupaa. (Matt. 1:21) Mutta voima pyhään elämään on luvattu sille, joka lopettaa leikkimisen ja pakenee sitä, mikä pitää häntä vallassaan. Sitä kutsutaan Raamatussa parannukseksi.

Pyydän sinua olemaan rehellinen itsellesi. Oletko kyseisen synnin suhteen orja vai vapaa? Oletko viime aikoina alkanut flirttailemaan haureellisten kuvien ja videoiden kanssa Internetissä? Ole rehellinen itsellesi ja tee ajoissa kertakaikkisen mielenmuutos eli parannus, jos siihen on tarvetta. Siitä voi riippua elämäsi, seurakuntasi ja jopa Siionin tulevaisuus. Ja mikä vakavinta, siitä voi riippua koko iankaikkisuuskohtalosi. Ei ole mitään kauheampaa kuin kerran herätä helvetissä huomaten, että olikin synnin orja, vaikka  luulikin olevansa vain heikko. Onko Jeesus siis vapauttanut sinut synneistäsi? Siitä on kyse. On hyvä joskus pysähtyä ja unohtaa eilisen voitot ja siunaukset. Aika ajoin on kysyttävä itseltään: olenko tänään vielä sisällä Jeesuksen antamassa vapaudessa synnin kahleista. Sitä on valvominen lopun aikana.

Pakene siis haureutta Jeesuksen syliin. Hän on Vapahtajasi. Hän voi ja tahtoo katkoa kaikki kahleesi. Hänen on valta, voima ja kunnia! Aamen.